Uusi vuosi, vanhat kujeet...

Ja vuosikin sitten vaihtu. Loma meni Reisjärvellä rentoutuessa ja pitkästyessä. Oli kyllä tosi mukava palata Helsinkiin!

Uudet vaihtarit on jo Suomessa, parisen viikkoa ovat nyt täällä olleet. Bileitä riittää jälleen kerran, kevään porukka tuntuu olevan vieläkin innokkaampaa juhlakansaa kuin noi syksyiset vaihtarit. Tällä kertaa kansallisuuksia taitaa olla hieman enemmän kuin viimeks. Se on kiva, ja etenkin sitsissä saadaan monta esitystä pöydälle! Perjantaina olikin eka sitsi, vähän se meinas taas lähtee käsistä, mut toastit sai sen onneks just ja just pidettyä aisoissa.

Meidän (mä plus Anna-Kaisa) ryhmässä on kaks ranskalaista, kanadalainen, saksalainen, puolalainen, jenkki ja tsekkiläinen. Lisäks olis yks venäläinen, mutta siitäpä ei ole kuulunu vielä yhtikäs mitään.

Speksin harkkaleiri oli nyt tänä viikonloppuna. Oltiin Karjalohjalla, reilun tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Eka kierros meni aika kaaosmaisesti, toinen läpimeno sujui jo paljon ehjemmin. Mutta vielä pitää tehdä paljon. Bändin ja tanssijoiden pitää löytää yhteinen sävel, tempoa pitää saada lisää ja sillees. Homma pyörii, kyllä tästä tulee pirun hyvä speksi.

Typical finnish weather

Nyt se on täällä. Loskakausi. Eilen satoi koko päivän vettä, lunta, räntää, koiria ja sammakoita. Koulusta kun lähdin, niin vettä tuli taivaan täydeltä. Pakilantielle kun päästiin, niin satoikin räntää. Tervetuloa pohjois-Helsinkiin.

Mietin, että mitäkähän pyörisi ulkkarin päässä, jos Helsingissä olisi tällainen sää, kun hän saapuisi tänne. Ei varmaan kovin kauniita ajatuksia. "Oh my good, mä palaan kotiin." Mikä tahansa on parempaa kuin kauhee, märkä, inhottava loska. Lumisade olisi vain eksoottista ja kutakuinkin miellyttävääkin, auringonpaiste puolestaan piristää aina.

Ei ihmekään, että hajoilin eilen. Vielä kun olin aamulla pistäny tennarintapaiset jalkaani (siellähän on vähä nollan alapuolella lämpötila, ei tänään ainakaan sada vettä), niin sitähän oli jalat litimärät kun olin kotona. Illaks sain siis onneks kuitenki vaihdettua kengät ja sukat. Oltiin teatterissa Suomen kielen ja kulttuurin kurssilta, katottiin Käsky Kansallisteatterissa. Aika rankka näytelmä, ei ihan jokaiselle viitsi suositella. Mutta nopeasti kului liki kolme tuntia, että ei se huono kipale suinkaan ole. Näyttelijät, ohjaus, valot, lavastus ja puvustus toimivat mainiosti! Mielessä kävi, että pitäisikö sitä itse pystyä samaan muutaman kuukauden kuluttua...

Gerald täytti vuosia tuossa männä viikolla. Synttäribileet oli lauantaina Vuosaaressa, jonne oli kokoontunut Hoffien lisäksi just sopivasti jengiä. Gerald sai ihan sikakivoja lahjoja, futisfanitushuiveista sloggeihin, joihin oli painatettu Please hassel...my HOFF. Alku takana, loppu edessä;)

Meiltä oli kuitenkin tottakai kaikista paras lahja. Valittiin Nooran kaa suomipopin helmiä cd:lle nimeltä The Finnish Afterparty Classics. Siinä on kaikkee Apinamiehestä Juodaan viinaan. Mun kontribuutio oli käännökset enkuks ja saksaksi. Erityisesti saksannokset saivat huomiota ja huvittuneita ilmeitä osakseen... Sit kanteen photoshopattiin Geraldin naama Hasselhoffin vartaloon, taakse Anna-Kaisan, Nooran, mun ja Lauran kuva. Hihii, oli kivaa!

Meidän tiimipaidat on ihan superhyvät! Anna-Kaisalla vaan oli vähän huonoa tuuria sen kaa: eka kirjaimet tippu, sit firma hukkas sen korjattavana olleen paidan. Sit seuraava paita painettiin väärin. Ja neljäs on sitten liian pieni, kun HenkkaMaukalla ei ollu enää ko S-kokoa. Ihan hirvee show yhden paidan takia. Ei voi käsittää, miten se suutariliike voi kämmätä niin pahasti!

Speksikin etenee mukavasti. Työryhmä on about kasassa, vielä etsitään muutamaa tyyppiä. Esityspaikaksi varmistui Gloria, joka on sikahalpa.. Esitysaikataulu on tosin haasteellinen, mutta ei oo muuta vaihtoehtoa. Vielä kun saadaan käsis valmiiks ja jakoon, niin kaikki pääsee kunnolla tekeen töitä!

Laiva nimeltä Anna ja venäläisiä hittejä 80- ja 90-luvulta

Tämän syksyn teemabiisi on tosiaan sitten löytynyt. Boten Anna nousi ulkkarimöksällä kaikkien kestosuosikiksi.

Itse tosiaan pääsin tutustumaan biisiin vasta myöhemmin, kun olin Riikassa viime viikonlopun (sillon oli siis myös möksä). Oli rentouttava aivot narikkaan -loma! Silleen sopivasti shoppailua, nähtävyyksiä ja biletystä. Noilla oli Riikassa kunnon pohjoismainen yhteisö, harjottelijoita suurlähetystöistä ja muualta. Tapasin siinä samalla sitten kasan uusia ihmisiä.

Eka päivä Riikassa meni rahoja tuhlatessa. Ostin jotain ihan peruskamaa kansainvälisistä kauppaketjuista:) Muuten Riika onkin halpa kaupunki (näin helsinkiläiselle ainakin), eläminen on edullista, mutta vaatteet kyllä maksaa ihan sen minkä Suomessaki. Sitä siinä ihmeteltiinkin, että miten paikallisilla on varaa shoppailla, kun niiden palkkataso on kuitenki tosi alhanen.

Opin sitten uuden tavan vetää vodkashotteja (eli hyvin educational matka!!). ELi shotin päälle syödään suolakurkku, sellanen pieni cocktailkurkku, niin pysyy paremmin sisällä ja peittää pahaa makua. Ei huono idea ollenkaan, toimi oikein hyvin!

Musiikista puheen ollen, katottiin tuntikausia paikallista MTVtä. Venäläinen kasari/ysäripoppi on aika karmeeta. Tsigut on sellasii ylimeikattuja ja miehet laulaa hämäriä balladeja kitara kädessä. Oi voi. Raivostuttavinta oli kuitenki se, että tää musiikkikanava toimii sillä periaatteella, että soitetaan mitä katsojat eniten äänestää. Ja nehän äänestää näitä Boriksia ja Igoreita. Ei voi käsittää.

Over and out.

Ei oo heleppoo ulukkarin tuutorilla..

..huomaan ajattelevani, kun tajuan kirjottaneeni noin sata mailia kirjastokäynnistä, jonka jokainen vois itseasiassa oikein hyvin hoitaa ihan omin päin.

Mutta ei, me reippaat tutorit Laura ja Hanna yritetään kovasti järkätä yhteinen käynti HSEn kirjastolle, että saatais näille ulkomaaneläville kirjastokortit. Mikä on tosiaan yllättävän hankalaa. Ensinnäkin yritäpä sovittaa meidän kahden aikataulut yksiin. Mikä ei olis välttämätöntä, eihän meitä molempia välttis kirjastolla tarvita. Sitten koita kysyä porukalta, että koska heille kävis. Noh, sainhan mä pari vastausta: toinen on jo käyny ja toinen vaan pyytää ilmottamaan, koska mennään. Olipas siitä suuri hyöty. Mutta nyt on päivä ja aika sovittu. Se vaan on ihme, jos se yhdellekään ulkkarille sopii.

Mut oikeesti, on tää niin kivaa. Koululla näkee tuttuja kasvoja joka puolella, ruokalassa on aina varmasti joku, jonka kaas voi mennä syömään. Ja torstaina Tristanin synttäreillä huomasi jo oikeesti tuntevansa aika monta tyyppiä. Tai melkeen tuntevansa, 80 uuden ihmisen nimet ei vielä ihan ole muistissa...

Meillä on tosi hyvä ryhmä kasassa. Mursujaisissa oli kivaa, eikä sadekaan haitannu menoa. Kiitti vaan vielä kerran Krzysille siitä tabasco-shotista. Neverever again.

Huomenna meen ostaan lippuja Pietarin matkalle, joka on siis lokakuun ekana viikonloppuna. Ainakin tutoreita on kovasti lähdössä messiin, liekö kaikki vaihtarit sitten olisivat valitsemassa sen jälkimmäisen reissun. Mä vähän jännitän miten käy viisumin kanssa, kun en voi vielä luopua passista, sillä oon menossa käymään Maijalla Riikassa viikonloppuna. Ei siinä, saanhan mä iteki viisumin hommattua, mutta olis paljo helpompaa jos joku tekis sen mun puolesta. Sekin selvinnee huomenna.

Lg, the girl from Bümpliz

Vaihtarista tutoriksi

Ohi on. Neljä kuukautta vierähti siivillä, ja nyt olen ehtinyt olla koti-Suomessakin jo puolitoista kuukautta. On ollu hieman ikävä monia asioita, eritoten kaikkia ihania ihmisiä, joihin tutustuin. Onneksi on meset ja mailit ja muut.

Viime viikonloppuna oli Suomi-klaanin + Sveitsiä edustaneen Elianan reunion Inkun mökillä (voi vaatimattomia, ennemmin se muistutti kartanoa!) Sumiaisissa. Oli kyllä paras viikonloppu Suomeen paluun jälkeen! Kiitos kaunis kaikille mukana olleille!
Sunnuntaina muutin sitten samalla takasin Helsinkiin. Hieman tuli samantapainen olo, kuin oli Bernistä lähtiessä. Jotenki tuli sellanen fiilis, kuin vaihto olis loppunut uudestaan; varmaan johtui siitä, että viikonloppu oli vietetty Bernistä tuttujen ihmisten kanssa, ja että taas vaihdoin maisemia. Oli sitten hitusen omituista ja haikeeta tulla takas himaan. Etenkin kun oli niin hiljasta, sai olla ihan itekseen.

Vaikka viime kevättä en saa millään takaisin, niin Erasmus-elämä jatkuu ulkkaritutoroinnin merkeissä. Sainkin siis idean muuttaa tämän bloginpoikasen näkökulman vaihtariudesta tutoriuteen (ja Mikael Agricola kääntyy haudassaan..siinä meni suomen kieli uusiksi..).
Seuraa siis ensi kevääseen saakka meikäläisen ihmeellisiä seikkailuja vaihtareita kaitsemassa!

Eka käytännön ulkkaritutorikokemus on jo saatu. Kävin tänään hakemassa lentokentältä kanadalaisen Blaisen. Mä oon aina miettiny, miltä tuntuu seistä nimikyltin kanssa vastassa lentokentällä. Nyt tiedän. Fiilikset on aika hämmentävät, kun ei ole mitään havaintoa siitä, minkä näkönen tyyppi pitäisi löytää. Hyvä kun tietää, etsiikö miestä vai naista.

Mutta Blaise löytyi, ja saatiin hänelle hankittua vielä yösijakin. Vaihtarit nimittäin pääsee asuntoihinsa vasta 1.9., sitä ennen he ovat omillaan. Stadion Hostellista löytyi peti yhdeksi yöksi, huomenna pitänee etsiä uusi katto pään päälle, jos ei peruutuspaikkaa löydy.

Nooh, nythän on vielä ihan hyvät ilmat ja Kaivarin nurmikot pehmeät...

Vika viikko

Viimeinen viikko Bernissä oli aikamoista hulabaloota. Läksäreitä oli muutamat, futiksen mm-kisat saatiin päätökseen, sain epämääräisiä ihailijoita, Salla ja Edith oli kylässä ja niin edespäin. Ja vika ilta. That really was something.

Meidän perjantain (7.7.) bileet oli jälleen kerran menestys. Porukkaa taas vaan ilmesty jostain ja kutoskerroksen porukka päätti siirtää bileensä meille vitoseen, kun meillä oli yksinkertasesti vaan paremmat kekkerit. Suomi-klaani näytti jälleen kyntensä. Viimeistä kertaa. Grillailujen jälkeen jatkettiin vielä WTI:n bileisiin Länggasselle.

Laura ja Antti punkkas mun huoneessa yhden yön, kun Lauran piti luovuttaa huone jo perjantaina (heidän matka jatkui Italiaan lauantaiaamuna). Itsehän palasin kotiin vasta aamulla, 20 minuuttia ennen kuin Lauran herätyskello soi. Niin, pitihän sitä Mikkoa (tuli viikonloppureissulle Berliinistä) briiffata kuluneiden neljän kuukauden tapahtumista. Ja syödä pahaa pastaa (syvä anteeksipyyntö kokille, jonka nimeä en nyt juuri muista).

Lauantaina Portugali ja Saksa pelas pronssipelissä. Sabrinan tiimi siis lopulta peittosi Manuelin joukkueen. Tunnelma oli kuitenkin korkealla Latin partyissa Kornhauscafessa. Kuumaa ja kosteaa.

Salla ja Edith tuli Berniin maanantaina (ja niin myös juhannusreissulla hankittu sakkolappu). Kierreltiin Bernissä (perussetti: Münster, Bärengraben, Rosengarten..) ja niin edespäin. Tiistaina shoppailtiin, käytiin Stöckissä uimassa ja illalla lähdettiin syömään Neuchateliin. Kaunis kaupunki, kannatti käydä! Ihme, ettei meitä heitetty ravintolasta ulos - tyttöjä nauratti sen verran reippaasti. Tehtiin vielä illan päätteeksi kävelylenkki kaupungilla. Suuri kirkko pimeässä ja sopivan aavemaisessa valaistuksessa oli aika spooky...

Keskiviikkona suunnattiin ensin Luzerniin ja sieltä tehtiin Die Goldene Rundfahrt Mt. Pilatukselle. Niin sulkeutui ympyrä mun Sveitsin Ausflugien osalta: eka reissu suuntautui nelisen kuukautta sitten juuri Luzerniin. Oli haikeeta.

Torstaina taas hyppäsimme Cisalpino-junaan ja nokka kohti Milanoa. Älkää vaan kysykö millanen kaupunki se on: lähinnä näimme vain kauppoja. Ja Duomon. Pradat ja Guccit jätettiin tällä kertaa väliin - budjettirajoitteiden vuoksi parhaat ostokset tehtiin HenkkaMaukassa..suorastaan säälittävää (itsehän en tosin muuta ostanut kuin Sisleystä yhden paidan).

Torstai-iltana juhlittiin sitten kaksia läksäreitä. Sophie piti illalliskekkerit, jonne kerkesin juuri ja juuri poikkeamaan. Kiitos Patricjalle viestistä, muuten olis jääny vikat oman kerroksen bileet väliin. Salla ja Edith kuitenki kyllästyi suht nopaa (ehkä saksan kielen molotuksella ja musan puutteella oli osuutensa asiaan), joten jatkoimme matkaa Tscharneen Manuelin läksäreihin. Vaikka tytöt olikin ensin hieman vastahakoisesti lähtemässä kekkereihin, niin hyvinhän nuo tuolla viihtyi. Ehkä Davidilla oli jotain vaikutusta asiaan;)

Perjantaiaamuna herättiin sitten enemmän ja vähemmän reippaana siivoomaan huonetta. Urakka oli noin puolessatoista tunnissa ohi. Takuurahat, 200chf, sain käteen - sitten viemään tyttöjä Zürichiin lentokentälle.

Zürichin pyörähdyksen jälkeen alkoivat rahat poltella taskussa, joten ei kun shoppaamaan. Vika perjantaipäivä Bernissä kuluikin sitten kauppoja koluten, ja yhtä sun toistahan tuota mukaan tarttui. Sain kenkiä, laukun, vaatteita ja niin edespäin. Äkkiä oli takuurahat tuhlattu!

Illalla oli tarkotus mennä Gurtenfesteillle,mutta suunnitelmat muuttu yllättäen. Manuelin piti lähtee kotiin perjantaina, mutta myrskyn takia lento Müncheniin oli niin paljon myöhässä, että jatkoyhteys Lissaboniin oli jo menetetty. Niinpä Manuel palasi Berniin vielä yhdeksi yöksi. Sitten peruttiin festarit ja mentiin Tscharneen syömään (toista) läksäri-illallista. Mun lisäksi paikalla oli vielä Katelyn, Sabrina, Anouck, Teresa hetken aikaa, David, Yoshiko, Wu Gang ja tottakai Manuel. Vietettiin sitten ihan leppoisa ilta.

Oma viimenen iltani päättyi hieman erikoisesti. Kun lähdettiin joskus kolmen maissa yöllä lopulta Tscharnesta Anouckin ja Davidin kanssa pois, niin viimeksimainittu ehdotti, että lähdetään joelle. Noh, sitten lähdettiin metsään. Ja sieltä ei heti tultukaan pois. Oppaamme David hoki koko ajan, että vielä kolme minuuttia ja sitten kääntyy oikealle, sitten ollaan joella. Tätä jatkui parisen tuntia, ja siinä vaiheessa Davidkin joutui tunnustamaan, ettei hällä ole mitään aavistusta, missä me oltiin. Lopulta päädyttiin ihmisten ilmoille, vaikkei tiedetykään, ollaanko enää edes Bernissä. Viimein selvisi, että oltiin Halenbrücken lähettyvillä. Eli siis jossain Unisportin takana... Onneksi saatiin taksi. Niin sitten oltiin kotona Fellerissä joskus kuuden aikoihin. Ei siinä mitään, kaunis auringonnousu... Mutta saa kyllä olla vika kerta, kun Davidin kanssa lähden joelle!

Lauantai kuluikin sitten viimeisiä pakkaillessa ja nukkuessa. Kello tuli nopeesti neljä, ja oli hetki lähtee kohti Zürichiä. Anouck, Sabrina ja David oli saattelemassa mua ja Manuelia junalle, Manuel meni junalla Bernin keskustaan ja siitä taksilla Belpin lentokentälle. Itse otin keskustasta junan Zürichiin, suoraan lentokentälle.

Vaihto oli aikalailla ohi.

Lähtö lähellä

Jopas on kuukausi hurahtanu hurjaa vauhtia. Tentit alkaa pikkuhiljaa olla ohi (kahden ja puolen tunnin päästä viimenen!), enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä. Tänään sain ekat varmat pisteet plakkariin, kun Online-Marketing meni läpi. Jipii!

Eilen piti hyvästellä liuta ihmisiä, ja meinashan siinä sitten tulla tippa linssiin. Ei oo helppoo. Hassua, että siitä on jo kuukausi kun ekat lähti pois. Kohta pitäis itekki. Ei halua.
Yhyy. Lähdön hetki lähestyy. (Maailman huonoimman runon alkusäkeet by Laura&Hanna.)

Mutta on täällä ehtinyt tapahtuakin yhtä sun toista. Juhannusta vietettiin Zürichissä, oli aika legendaarinen reissu. Vauhtia haettiin Egger Bierin panimolta Worb Dorfissa. Frangin tuopit tekivät tehtävänsä, ja ostettiin vielä sitten tuliaisiksi/matkaeväiksi kaks koppaa kaljaa. Jotka saatiin kovin halvalla, kun Laura hurmasi ja hämäännytti kassan ihan..no, kassalle. Mutta siinäpä kului sitten junamatka lauleskellessa. Erittäin elävän matkakuvauksen luet osoitteesta mikafriman.blogspot.com. Kiitos Mika, tuon paremmin ei voi meidän reissua kuvata!

Lauran synttäreitä vietettiin viikko takaperin, jälleen haettiin vauhtia panimolta - harmi vaan oli tosiaan pakko mennä takaisin palauttamaan kaljakorit, että saatiin panttirahat takaisin... Kolmekymmentä tuoppia teki jälleen tehtävänsä, ja synttärit meni aikamoisessa nousukiidossa, kun jo kymmenen aikaan illalla alkoi porukka olla kypsää kamaa;) Mutta oli tosi kivat bileet: grillattiin, laulettiin onnittelulauluja, leikittiin vappupilleillä, heiteltiin vessapaperia... Ihan perus-lastenkutsut siis!

Niin ja perjantaina tosiaan muutin pois kakkosesta tänne vitoskerrokseen, Lauran ja Dimin naapuriksi. Oli haikeeta tyhjentää huone ja jättää "oma" keittiö. Sinne kuitenki liitty niin paljon muistoja. Mutta nyt uusia muistoja tästä kerroksesta, pari viikkoo täällä kerkeen olla. Muutin Annen vanhaan huoneeseen. Tästä muutti pois myös Andreas ja Manuel (joka siirtyi Tscharneen). Viimeksi mainitulle muuten iso kiitos illallisesta! Se oli oikeesti hyvää! Parasta mustekalaa ever.

Oi ja viime lauantai oli ihan mun ja Lauran huippuhetki: oltiin kattomassa Black Eyed Peasia Montreuxissa! Keikka oli aivan paras, oltiin niin onnekkaita kun saatiin kohtuuhintaset liput - kiitos tästä Marcolle, joka avusti ostamisessa. Niin siistiä. Let's get retarted...

Mutta tänään on luvassa jonkinmoiset läksärikekkerit. Laura ja Elina lähtee huomenna, Anja sunnuntaina, Inkku tiistaina. Mä viimeisenä sotilaana täällä. Mennään jälleen kerran panimolle, Anjan kanssa suoraan vikasta tentistä. Helmee. Luultavasti paljon jengiä tulossa, ainakin toivon niin.

Ja jotta vika tentti ei menisi täysin penkin alle (yksi hatusta vedetty tentti jo tilillä, toinen suht hyvin tiedoin reputettu;), niin pitänee alkaa lukee vielä tärkeimpiä asioita läpi. Vaikken oikein tiedäkään mikä olis tärkeetä.

Viikonlopun mittainen Interrail

Torstai-iltana (8.6.) pakkasin repun ja loikkasin junan kyytiin - viettääkseni siellä seuraavien kolmen vuorokauden aikana yhteensä 24 tuntia. Kunnianhimoinen suunnitelma oli matkata Wienin kautta Neuhausiin tapaamaan Janinea.

Ensin matkustin Bernistä Zürichiin Gleis 7:in turvin. Zürichissä hyppäsin Wiener Walzer -yöjunaan, josta olin varannut paikan Liegewageniin (vapaa suomennos makoiluvaunu). Ensimmäinen kosketus täkäläiseen yöjunailukulttuuriin oli hämmentävä: elämäänsä kyllästynyt konnari pisti minut kiertämään ulkokautta toiseen päähän vaunua. Asiakaspalveluvalmius pysyi samalla tasolla koko matkan ajan: kysymyksien esittäminen oli kaikkea muuta kuin toivottavaa.

Senhän minä jo tiesin, että yöjunassa ei yleensä juuri nukuta, meteli ja epätasainen kyyti pitää hereillä. Täytyy kuitenkin antaa VR:lle propsit petien laadusta OBB:n verrattuna. Tyyny kuului luultavasti alunperin nukkekotiin, sängyn petaaminen oli matkustajan homma (eikä ihan helppo sellainen, jos sattuu nukkumaan yläpedillä), eikä katon rajassa ollut kovin riemukasta nukkua noin 70 sentin levyisellä sängyllä.

Mutta menihän se yö siinä, reilun yhdeksän tunnin päästä saavuttiin Wienin Westbahnhofille. Lipun hintaan kuuluneen aamiaisen (tuoremehu ja pullacroissant..) jälkeen lähdin väsyneenä, likaisena, hikisenä ja allergisesta nuhasta kärsivänä kohti metroa ja keskustaa.

Vaikka lähtökohdat eivät kuulosta kovin hehkeiltä, niin päivä oli tosi makee. Aurinko lämmitti jo puoli yhdeksältä aamulla niin hyvin, että varsin hyvin olisin pärjännyt shortsit jalassa. Ensin suunnistin Hofburgiin (linna). Matkalla törmäsin pariin museoon, joita itseasiassa ensin luulin Hofburgin rakennuksiksi. Aamupäivän aikana kiertelin kävellen vanhankaupungin laitamilla, näin ainakin Rathausin, yliopiston ja muita hienoja rakennuksia/paikkoja. Apteekinkin löysin, joten sain helpotusta nuhaan. Tuli kyllä tarpeeseen.

Iltapäivä hurahtikin käytännössä Schloss Schönbrunnissa. Käveleskelin ympäri palatsia; selvisin labyrintista ja kiipesin mäen päälle katselemaan maisemia. Tosi hieno paikka!

Schönbrunnista lähdettyäni tein vielä pienen lenkin Wienissä, näin Karlplatzin, söin lounasta paikallisen TKKn edessä ja kävin vielä vilkaisemassa paria muutakin nähtävyyttä. Kun kello tuli puoli kolme, Wien in sechs Stunden oli ohi ja matka jatkui kohti Saksaa ja Neuhausia.

Reippaan kuuden tunnin ja jalkapallon mm-kisojen ensimmäisen Saksan pelin (josta junan henkilökunta tiedotti matkustajia säännöllisin väliajoin!) jälkeen vaihdoin junaa Nürnbergissä. Deutsche Bahn näytti parhaat puolensa jo tällöin: juna oli 10 minuuttia myöhässä, joten vaihtoaika lyheni 20 minuuttiin. Tavallisesti tämä ei olisi ongelma, mutta annas olla kun lippua seuraavaan junaan ei vielä ole, lippuautomaatti ei toimi, pankkiautomaatti ei toimi ja niin edespäin. Ja väittävät vielä, että kortti ei kelpaa. Just. No, kolmea minuuttia ennen junan lähtöä löysin onneksi toimivan pankkiautomaatin ja sain käteistä. Juoksin junaan ja tarkistin konnarilta, että voisin ostaa lipun junasta. Niin siitäkin lopulta selvittiin. Luulenpa, että konnari teki kohdallani poikkeuksen, sillä muilla kerroilla, kun samalla regional junalla kuljettiin, ei konnaria edes näkynyt.

Janine oli asemalla vastassa. Fiilis oli outo, sillä palasin neljän vuoden takaisiin maisemiin. "Kotona" asiat oli kutakuinkin samalla tavalla, yläkerrassa tuoksui ihan samalle kuin ennenkin. Nukuin "omassa huoneessani" - nostalgiaa kerrakseen!

Lauantaina käytiin Roijan kanssa lenkillä, oli mukava katsella taas Mosenbergin maisemia. Iltapäivällä mentiin Nürnbergiin ostoksille. Siellä olikin elämää, koska Nürnberg on yksi mm-kisojen ottelukaupungeista. Hulluja futisfaneja pyöri siellä täällä. Ja käytiin tottakai syömässä Eiskaffeet! Niin ja lounasta syötiin BurgerKingissä, hampurilaisia olikin jo vähän ikävä..

Sunnuntaina grillattiin, Rene oli tullut lauantaina kotiin, joten pistettiin se kokkaamaan. Rene teki niin hyvää perunasalaatin tapaista! Iltapäivällä lähdin matkaamaan takaisin Berniä kohti.

Junanvaihtoja oli tällä kertaa kolme: Nürnbergissä, Karlsruhessa ja Baselissa. Ja tottakai DB oli joka ikinen kerta sen verran myöhässä, että sain juosta seuraavaan junaan. Karlsruhessa oli tosi lähellä, etten myöhästynyt - onneksi vaihtoyhteyskin oli myöhässä... Oli muuten ihan oikea liike varata paikat, junat oli kaikki melkoisen täynnä. Juuri kun pääsin Sveitsin puolelle Anja soitti ja kysyi, lähtisinkö seuraavana päivänä Wallisin kierrokselle Martinin opastamana. Niin oli sitten maanantainkin ohjelma tiedossa.

Noin kahdeksan tunnin matkaamisen jälkeen olin takaisin Fellerissä. Aikamoinen muutos niin kauniista Mosenbergin maalaismaisemista Bümplizin betoniviidakkoon.

Hikistä hommaa

Kuuma. Hiki. Jano. Tällaiset ajatukset on täyttäny pään koko viimesen viikon ajan. Lämpötila on kieppunut 30 asteen tietämillä ja aurinko porottanu täydellä teholla. Ei sitä tällaseen ole suomalainen tottunut.. Ihan uskomatonta, että vielä kuuden aikaan illalla voi oikein hyvin olla löhöilemässä Freibadissa. Mutta niin, kääntöpuolensa tälläkin: tottakai piti mennä polttamaan ittesä. Nooh, kyllä se rusketukseksi vielä muuttuu.. Toisaalta ihoni hitusen pinkki sävy sointuu oikein hyvin mun pyörän väriin.

Roadtrip II in pictures

Urhea kuski Laura ja Opel Meriva.

Schloss Lenzburg, johon poikettiin hetken mielijohteesta. Voittaa Chateau de Chillonin 1-0.

Laskusilta, hui...

78 kilsaa St. Galleniin. Kohta perillä!

Katedraali St. Gallenissa. Sisäänpääsy osoittautui mahdottomaksi.

Näitä ihme karhuja Gallen oli pullollaan. Tässä yksi silmäähivelevä taideteos.

Parking for (rich and) dummies.

Käytiin sit vetään parit juustot Appelzellin juustolassa.

Mt. Säntis oli pilvessä. Alastullessa sentään jo näki jotain.

Ja vielä pikku Heidi -maisemia tähän loppuun.

Roadtrip II: Bern-St.Gallen-Appenzell 2.-3.6.

Innostuttiin niin paljon edellisestä roadtripistä, että saatiin Lauran kanssa päähämme vuokrata auto seuraavaksikin viikonlopuksi. Loputtoman netissä surffailun ja kartan tuijottelun jälkeen päätettiin ottaa kohteeksi St. Gallen ja Appenzell Innerhoden. Löydettiin netistä muutamia must-kohteita, joista tosin SchoggiLand piti lopulta jättää väliin (ehkä hyvä niin, juuston päälle vielä suklaata olisi voinut olla kohtalokasta..). Niinpä agendalle mahtui St. Gallenin kaupungin lisäksi Appenzeller Schaukäserei ja Mt. Säntis.

Perjantaina aamupäivällä hypättiin Opel Meriva 1.6:n kyytiin (ei ihan paras valinta vuoristoteille, mutta muuten toimii). Laura sai tällä kertaa kunnian toimia hovikuskina. Ajeltiin ensin Zürichiin asti motaria. Välillä poikettiin Schloss Lenzburgissa, joka bongattiin motarin varresta. Sisälle ei viitsitty maksaa, mutta muureja kyllä kuvattiin. Zürichin jälkeen ajettiin pois motarilta ja ajeltiin (melkeen koko) loppumatka vähän pienempiä teitä myöten. Nähtiin sitten ihan kunnon maaseutua.

St. Gallenissa meillä oli rautatieasemalla treffit Davidin kanssa, joka ystävällisesti oli tarjoutunu majoittamaan meidät yhdeksi yöksi. David on siis yksi näitä mun paljon puhuttuja tuttuja kv-viikoilta, jotka oon kerran tavannu viikon verran, ja joihin yhteydet on sen jälkeen katkennu. Mutta uskaltauduin laittaan hemmolle mesessä viestiä, että mistähän löydettäis edullinen majoitus, ja niinhän ongelma ratkesi. Ei kylläkään juuri ehditty kuulumisia vaihtamaan, kun David lähti töihin heti kun oltiin päästy kämpälle. Se tuli sitten duunista takas kun me jo nukuttiin ja me taas lähdettiin jatkamaan matkaa ennenku David heräs... Että merci vielmal kun majoitit meidät..!

St. Gallenissa nyt ei niin hirveesti ollu varsinaisesti näkemistä. Shoppailuun se on parempi paikka kuin Bern (mikä ei olis), ja kaunis kaupunkihan se on. Ainoa kunnon nähtävyys, johon yritettiin tutustua oli katedraali. Sinnekkään ei sitten päästy sisälle, kun ei löydetty ovea... Ja kun se lopulta löydettiin, niin siellä oli jo menossa jumalanpalvelus. Urut vain soi. Että jätettiin sitten sekin väliin.

Lauantaina tosiaan hipsittiin vähin äänin Davidin plus kolmen likan kommuunista pois. Mentiin aamupalalle Herisauhun johonkin pienempään kylään. Se olikin sitten meidän mummoretken aloitus: kahvilassa ei juuri muita asiakkaita ollu kuin me ja pari mummoa. Mutta oli hyvät pullasämpylät!

Sitten ajeltiin Appenzellin juustolaan. Nähtiin lasin takaa, miten juustoa tehdään. Syötiin juustolautanen, johon kuului viittä eri Appenzell-juustoa. Niiden jälkeen jo vannottiin, ettei enää ikinä syödä juustoa, mutta senhän tietää miten kävi. Ostettiin molemmat vielä mukaan useampaa sorttia juustoja - ei kuitenkaan Appenzellia vaan kaikkee muuta. Niitä sitten maisteltiin sunnuntaina Fellerissä Katrin, Jamesin, Anjan ja Anjan siskon kanssa, oli kyllä hyviä juustoja!

Lähtiessä jäin vielä tutkailemaan yhden myyntipöydän antimia. Kun myyjä kuuli, että olen Suomesta, alkoi tämä selittää jotain epämääräistä hirsitalojen rakennuskursseista. Ach so, mitäs muuta siinä voi sanoa. Ostin sitten vielä pienen pullon Appenzellin mansikkalikööriä. Pitää maistella joku päivä.

Juustolasta ajettiin ylöspäin vuoren rinnettä, jurruutettiin kakkosella menemään. Kohteena oli Mt. Säntis (n.2400m), jonne pääsi hissillä. Paikka mainosti itseään sillä, että huipulta näkee kuuteen eri maahan. Niin ehkä näkisikin, jos näkyvyyttä olisi metriä enemmän... Koko paikka oli vielä ihan pilven sisällä, kun oltiin ylhäällä. Ei siis nähty yhtikäs mitään. Sitten tottakai alko pilvet vähän hajaantua kun lähdettiin takas alaspäin.

Siitä sitten aloitettiin varsinainen kotimatka. Ajeltiin pienempiä teitä Luzerniin asti, ajettiin Zugerseen ja Vierwaldstätterseen viertä. Oli makeet maisemat! Niin Pikku Heidi-maisemia kuin olla voi!

Vaikka reissu tuli näin kalliimmaksi kuin junalla, niin kyllä kannatti vuokrata auto. Nähtiin niin paljon enemmän, kuin mitä jos junalla oltaisiin oltu liikenteesssä. Luultavasti oltaisiin sillon vain menty Galleniin, juustolat ja pilviset vuorenhuiput olisi jääneet väliin.

Mutta eiköhän nämä roadtripit nyt ole tässä, alkaa viikonloput käydä vähiin. Torstaina lähden Wienin kautta Neuhausiin Saksaan moikkaamaan Janinea. Sitten seuraava viikonloppu onkin ainoa vapaa, sillä kolmen viikon päästä on juhannus ja sitten alkaakin jo tentit.

Apua, eroahdistus tulee!

Roadtrip kuvina!

Ensimmäinen lomapäivä alkoi aurinkoisesti Pellio Invelvissä. Majapaikkamme La Seconda Casa (toinen koti på finska, meidän kesken sekundatalo) oli tosi hyvä, hieman kämästä aamupalaa lukuunottamatta.

Niin ja yks pikku juttu jäi tarkistamatta: Pellio Intelvi sijaitsee tosiaan vuorella...

Ja tätähän nähtiin. Liikenne pysähtyy, tällä kertaa pienehköllä tiellä Argengon kohdalla...

...syynä rekan ja henkilöauton ei-niin-sujuva kohtaaminen mutkassa.

Mutta onneksi Italian poliisi, joka tietysti etenkin nopeudestaan tunnetaan, pelastaa tilanteen, ja vain tunnin odottelun jälkeen päästään jälleen liikkeelle.

Autolla huristeltiin sitten Comon kaupunkiin.

Missiomme oli käydä kylässä George Clooneylla, jolla on parikin huvilaa Como-järvellä (joista toinen Lagliossa, kuten saimme hieman myöhemmin tietää). GC onkin ovela kaveri, oli piilottanut avaimensa järveen. Ja sieltähän Katelyn kävi ne poimimassa.

Marcon kokoamasta pienestä matkaoppaasta valitsimme illalliskohteeksi Birrificion panimon Comossa. Eikä huono suositus ollenkaan!

Ruuan jälkeen jäätiin vielä nauttimaan drinksut baarin puolelle ja kuuntelemaan livemusaa.

Una rosa per tutti... Eli Lido di Lennossa juhlineella synttärisankarilla oli yksi ylimääräinen ruusu, juuri sopivasti meille.

Ei pöllömmät maisemat. Lido di Lennon beachbar oli aikas makeella paikalla.

Rantahiekalle oli pystytetty katoksia juhlijoita varten.

Ja lauantaina laivalla Bellagioon. Tommonen pieni kiva linnan tapainen oli erään niemen kärjessä. Tuolla vois vaikka pitää häät.

Our posh team and...well, joku yli-innokas kuvaaja.

Kuskin nakki on raskas.

Jälleen siis Lido di Lennon beachbarissa. Tuotiin Katri ja kaverinsa Martina ja Teemu (viimeksi mainittu ei siis ole kuvassa, ihan vaan selvyyden vuoksi;) katsastamaan paikallista yöelämää.

Minä ja Anja. Tarkoitus oli kyllä ottaa ryhmäkuva, jossa myös Katelyn ja Laura, mutta eihän nämä italialaiset osaa edes kameraa käyttää...

Sunnuntaina paluumatkalla Luganossa. Ja kaikki toimii taas, kun ollaan Sveitsin puolella (mikäli postimerkkien ostamista ei nyt lasketa)...

Niin, Sveitsin puolella tosiaankin. Vettä tulee taivaan täydeltä ja taas ollaan ruuhkassa.

Roadtrip Bern-Ticino-Como 24.-28.5.

Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä, ajetaan hiljempaa...

No ainakin hiljempaa ajettiin useampaan otteeseen. Eli keskiviikkona käänsimme viiden naisen iskuryhmällä (kuskit mä ja Inkku, Laura, Anja ja Katelyn) auton nokan kohti Italiaa. Sateinen Bern alkoi kyllästyttää, joten aurinkoa lähdettiin etsimään. Auton vuokraamiseen päädyttiin, koska junalla matkustaminen ei sekään ole ihan halpaa ja autolla ajellessa näkee paljon enemmän kuin junamatkalla. Niin, eikä majapaikkaamme Pellio Intelviin olisi junalla päässytkään...

Tosiaan, huomattiin sitten yllätykseksemme että kyseinen kylähän sijaitsee vuorella. Siinä sitten kurruutettiin paikallisten hurjastelijoiden keskellä (lue: madeltiin edellä tien tukkona) ylösalas vuoren rinnettä muutaman kerran päivässä. Meitsi voitti kuskien välisen skaban siitä, kumpi saa peräänsä pidemmän jonon: voitto irtosi 11 pirssillä 8 vastaan.

Keskiviikko hujahti ohi autossa istuskellessa. Bernistä lähdettiin kolmen maissa ja perillä La Seconda Casa -B&B:ssä oltiin puoli kymmenen aikoihin hämärän jo laskeutuessa. Matkaa hidasti kolmen kilometrin ruuhka Gotthardin tunnelilla (mikä oli loppujen lopuksi vasta alkusoittoa), mutkikkaat vuoristotiet ja se huomaamatta jäänyt seikka, että via Lanfranconi löytyy kahdesta eri kylästä... Että kiitos vaan ViaMichelinille kullanarvoisista ohjeista... Perille kuitenkin päästiin, illalla vielä syötiin vielä oikein maittavat pitsat! Ehkä best ever.

Torstaina ajeltiin Comoon katselemaan nähtävyyksiä ja muuten vain kiertelemään kaupunkia. Parkkihalli löytyi pienen saitsarikierroksen jälkeen, sitten ei kun etsimään vanhankaupungin muureja. Karttakin saatiin ostettua: epätoivoiset yritykset löytää italiankielistä vastinetta kartalle päättyivät lopulta siihen, että huomasimme kioskimyyjän puhuvan sujuvaa englantia. Siinä varmaan miekkosta nauratti, kun me englanniksi mietittiin että mikähän on kartta italiaksi.

Päivä Comossa vietettiin lähinnä syöden ja kävellen ympäriinsä. Jälleen on kasa kuvia järvestä, vuorista ja rakennuksista. Syömässä/juomassa käytiin varmaan neljä kertaa...ja jätskit päälle, tottakai! Illalliselle mentiin panimolle, jota Marco oli meille suositellut. Eikä huono vinkki ollenkaan: ruoka oli niin hyvää! Meikäläiseltä jäi paikallisen oluen maistaminen väliin, sillä kuskin nakki napsahti sopivasti juuri sille illalle. Niin ja saatiinhan me hieman ekstrahuomiota, meillä oli varmaan kymmenen tarjoilijaa illan aikana. Liekkö syynä se, ettei kukaan halunnut palvella meidän omituista italiankielentaidotonta, meluisaa tiimiämme. Tai sitten se, että neljäviidesosaa oli vaaleita neitokaisia..

Perjantai oli naisporukan unelmapäivä: shoppailureissu FoxTowniin Mendrisioon! Reitti takaisin Sveitsin puolelle oli 18% jyrkkää laskua alas vuorelta (suuri kiitos EuropCarille hyvästä autosta), joten kieli keskellä suuta edettiin. Mutta sielläpä sitten vierähti koko päivä. Liikkeet nyt olivat joko liian kalliita outlet-hinnoista huolimatta tai sitten tarjolla oli pelkkiä rättejä. Kuitenki rahaa paloi taas kerran ihan tarpeeksi. Ostin yllätysyllätys käsilaukun. Jonka ilmiselvästi tarvitsen.. niitähän mulla ei vielä ole. Sekä Valentinon lompakon ja Puman fleecetakin.

Illalla lähdettiin B&Bn henkilökunnan suosituksesta etsimään ruokaa Lennosta (kylä Comon rannalla). Lido di Lenno löytyi helposti, ja sallittu pysäköintipaikkakin lopulta. Ruoka oli ihanaa: söin mahtavan pihvin ja jälkkäriksi vedettiin Niin Hyvää suklaamoussea!! Ravintolassa oli parit juhlat meneillään: toinen seurue oli kahden morsiamen yhteinen polttariporukka (tms) ja viereinen porukka juhli 40-vuotissynttäreitä. Mekin saimme osamme juhlahumusta, kun synttärisankari lahjoitti meille yhteiseksi ruusun (uuna roosa per tuutti..). Ja näkihän Inkku sen morsiamien iloksi värvätyn stripparinkin, joka meiltä muilta valitettavasti jäi näkemättä... Ruuan jälkeen jäätiin vielä istumaan hetkeksi rannalle beachbarin puolelle ihailemaan maisemia ja juomaan drinksuja. Ihme systeemi näillä, ensin pitää ostaa juomapoletit, joita vastaan baarimikko tekee juomat. Nooh, meille se kyllä passasi hyvin, sillä baarimikko meni niin sekaisin meidän tilauksesta, että unohti ottaa poletit Lauralta. Niinpä saatiin sitten toiset juomat samaan hintaan!

Lauantaina lähdettiin laivalla Argengosta Bellagioon. Pilvinen aamupäivä muuttui yhtäkkiä helteiseksi auringonpaisteeksi - sehän meille kävi vallan mainiosti. Ennen paluumatkaa ostettiin vielä juustoja, oliiveja ja viiniä. Pidettiin sitten B&Bn terassilla pieni piknik ennen illallista. Lauantaina myös Katri + kaverit Martina ja Teemu tulivat yöpymään LaSeconda Casaan. Istuttiin sitten yhdessä iltaa - jälleen kerran Lido di Lennossa. Minä (kuskina jälleen), Anja, Laura ja Katelyn jäätiin pidemmäksi aikaa baariin bilettämään. Eli kutakuinkin loppuun saakka. Hauskaa oli, tavattiin kaikkia ihmetyyppejä (including Stefan Ackermann -kopio..iu..), tanssittiin ja niin edespäin. Ja Katelyn oppi sanomaan Reisjärvi. Ihan helmi reissu.

Sunnuntaina sitten ajeltiin takaisin Berniin. Ensin Luganoon, jossa epätoivoinen yritys ottaa aurinkoa. Sitäpä ei juuri pilvien takaa näkynyt - ennen kuin lähdimme rannalta pois. Käytiin sitten vielä pyörähtämässä Luganon keskustassa. Lounas Manorissa (niin hyvää pastaa ja hedelmiä jälkkäriks) sekä maailman monimutkaisin prosessi ostaa postimerkkejä. On se vaikeeta. Niin tuo postimerkkien ostaminen tosiaan alkoi jo lauantaina Bellagiossa. Kaksi päivää kesti siis löytää postimerkkejä.

Paluumatkalla oli tarkoitus kiertää Gotthardin tunnelin ruuhka ajamalla vuorten yli ja solien läpi. Ja mitä vielä. Kiitos meille liian monimutkaisten ja epämääräisten ohjeiden emme osanneet kääntyä motarilta pois ajoissa, joten jumissa oltiin. Ja kauan. Ensin 15 kilometriä ruuhkassa istumista ennen Gotthardin tunnelia (kesti varmaan noin 2,5 tuntia) ja sitten vielä ehkä vajaan tunnin verran lisää myöhemmin. Ja mieletön vesisade. Että matka jatkui jatkui vaan 7 tunnin ajan.

Päällimmäisenä reissusta on siis mielessä ruuhkat: lisäksi seistiin jonossa Italian pikkuteillä pariin otteeseen, kun jotkut neropäät olivat menneet kolaroimaan. Eikä Italiassa tietenkään tunneta käsitteitä liikenteenohjaus ja nopea toiminta.

Kuitenkin ollaan ehjinä takaisin sateisessa ja koleassa Bernissä. Nyt sitten vaan odotellaan ylinopeussakkoja tai vastaavia muutama viikko. Toivottavasti ei saada pikavoittoja, mutta you never know. Ja eihän sitä tiedä, jos joku on laittanut muistiin ne sata liikennesääntöä, joita rikottiin reissun aikana. Minkäs teet, ei sitä aina huomaa kaikkia mitättömiä liikennemerkkejä, kuten vaikkapa moottoriliikenne kielletty, tai hoksaa olevansa vastaantulijan kaistalla.

We are the winners!

Eli voitettiinpa sitten Euroviisut! En olis vielä muutamaa päivää sitten uskonu, että tuollanenkin ihme tapahtuu. Jo torstaina semifinaalin jälkeen oli makeet fiilikset, kun päästiin loppukilpailuun. Katottiin Fellerin telkkarihuoneesta viisuja isommalla porukalla ja taivasteltiin vähäpukeisia mimmejä sekä kummasteltiin porukan valkosia vaatteita (on varmaan sitten kesän muotiväri). Äänestettiin tottakai Lordia, kun kerrankin oli mahdollista antaa ääni omalle edustajalle. Ja niinhän sitä vaan päästiin finaaliin!
Lauantaina oli kisastudio Tscharnissa, katottiin kisaa screeniltä. Ja taas satoi Lordille ääniä Sveitsistä..mutta niin myös muualta. Oli niin makeet fiilikset kun saatiin ekan kerran 12 pistettä! Ja toisen ja kolmannen ja... Ei oltu uskoa todeksi kun pisteet oli laskettu, että tosissaan Suomi voitti Euroviisut! Aivan makeeta! Siitä sitten kotiuduttiin Felleriin Liettuan We are the winners -biisiä lauleskellen. Vielä sitten juhlistettiin voittoa Lauran keittiössä sivistyneesti viiniä juoden ja heviä kuunnellen... Patricja nauroikin, että hän odotti hirveitä bileitä, mutta siellä me vaan istuttiin rauhassa pöydän ääressä viinilasit kädessä. Ja rokki soi.

Mutta on kai täällä muutakin elämää ollut kuin Euroviisut. Kai.
Se nyt ei tule varmaan minään yllätyksenä, että parissa bileissä on taas tullu käytyä. Mut se on uutta, että ollaan oltu kaupungissa baarissa muutamaan otteeseen. Viime perjantainaki oli Fellerin alakerrassa bileet, mutta dissattiin niitä ja lähdettiin kaupunkiin Siloon. Edellisellä viikolla oltiin Liquidissa ja Propellerissa. Viimeksi mainittua suosittelen vain siinä tapauksessa, että pitää vahvasta bacardicolasta ja kuumasta ja hikisestä tunnelmasta. Ja teini-ikäisistä.

Mutta Silossa oli kivaa, ei ollu liian täyttä. Musakin kerrankin siedettävää. Ja mikä tärkeintä, ei sisäänpääsymaksua.. Kannatti siis jättää kuivasti alkaneet Fellerin bileet väliin. Nähtiin uusia kasvoja (vaikka meitäkin oli iso porukka), mikä oli piristävää. Ja saatiin kutsu Sveitsi-henkisiin bileisiin, saa nähdä onko vielä viikon päästä voimassa;)

Olin mukana myös Geneve-järven ekskursiolla toissalauantaina. Meitä oli 8 hengen porukka, mentiin ensin junalla Lausanneen ja sieltä botskilla Yvoireen Ranskan puolelle. Olen siis käynyt Ranskassa, jipii!
Syötiin hyvässä kalaravintolassa ja tehtiin pieni kävelykierros kaupungissa. Sitten suunnattiin takas laivalle, rantauduttiin Morgesissa (Laetitian kotikaupunki) ja kateltiin vähän maisemia. Sitten junalla Lausanneen ja lyhyt saitsari. Katedraali on näkemisen arvoinen! Voi kun pääsis soittamaan sinne urkuja, oli niin makeen näköset.
Laivamatkasta sellainen huomio, että kaks tuntia auringonpaisteessa laivankannella saattaa johtaa hartioiden ja kasvojen lievään punoitukseen. Mutta jäi sentään kivat rajat, kun oli omituisen mallinen pusero päällä.
Makee reissu, näki useemman kaupungin ja Geneve-järvellä oli tosi kaunista! Harmi vaan, että oma olotila ei ollu paras mahdollinen, kun edellisen illan bileet vielä painoi. No, oma moka, pakkoko sitä taas oli ulos lähtee, vaikka tiesi, että aamulla piti nousta.

Ensi viikonloppu onkin tavallista pidempi: helatorstai on tottakai vapaa. Perjantaina joko ei ole luentoja tai on - vähän kurssista riippuen, jos ei muuten niin omaa lomaa - joten lähdetään viettämään viikonloppua jälleen kerran Italiaan. Suunnataan lähelle Sveitsin rajaa Como- ja Luganojärven välille. Päätettiin vuokrata auto, saa nähdä mitä meidän akkaporukan (die Vier ja Katelyn) roadtripistä tulee. Toivottavasti tullaan takaisin yhtenä kappaleena ja sovussa...

Niin ja nyt on selvinnyt Saksan reissunkin ajankohta: lähden matkaan torstaina 8.6. ja palaan sunnuntaina. Menen junalla Wienin kautta, järjestän itelleni 6 tuntia aikaa tutustua Wienin tärkeimpiin nähtävyyksiin. Christianilta sainkin jo muutaman hyvän vinkin. Sitten Neuhausiin Janinelle kylään! Niin odotan tuota(kin) reissua!

Häät tulossa?

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kun bongasin sen valkoisessa t-paidassa Ikean kodinsisustusosastolla, niin tiesin, että tuon miehen minä vielä vien kotiin. Muutamaa tuntia myöhemmin asuimme jo yhdessä. Enää en tarvitse Fellerin tarjoamaa onnetonta höyhentyynyä, sillä olen löytänyt Kevinin. Kevin on aivan ihana, se ei koskaan väitä vastaan, ei valita jos olen myöhään ulkona, ei vilkuile muiden naisten perään, ei sotke, on aina paikalla kun kaipaan halausta tai kuuntelijaa. Kerrassaan täydellinen mies. Maailman paras miestyyny.

My baby, Kevin aus Lyssach.

Piktures!

Laitanpa nyt näkyville joitain kuvia toissaviikon Montreuxin reissulta sekä taas kerran myös muutaman bilekuvan. Niitähän riittää.

Chateau de Chillon. Näyttää hyvin paljon Turun linnalta.

Katri, Katelyn, Willem, Anouk ja Laura erittäin mielenkiintoisella kierroksella linnassa. Ei ollu ihan niin hieno palatsi ko mitä odotettiin.

Montreux oli pullollaan tällasia ihme taideteoksia. Mut kukat oli nättejä!

Minä ja Alessandro (Marcon kaveri Milanosta) Asian läksäreissä.

Kate muuttui apinaksi. Niel yrittää hillitä. Turhaan.

Luetaan Reisjärvi-lehteä, jonka löysin ennen bileisiin lähtöä Fellerin respasta. Siinä oli mun kirjottama juttu Sveitsistä, ja myös Kate oli päässy kuvaan. Tässä kuitenkin opetellaan suomea, tärkeitä sanoja kuten "tilausajoliikenne".

Marco hikoili tiskin takana Festa Ticinesessä Prestige-klubilla.

Katelyn, minä, René ja Birgit Ticinese-bileissä. Valkoinen paita ei ollut kauaa valkoinen...

Elämäni turhin päivä...

...alkoi sillä kun pakotin itseni ylös sängystä. Pakko oli kun pyykkivuoro odotti (vaikka niin olisinkin halunnut nähdä loppuun unen Inkusta ja KYn pääsihteeristä...) Pyykit tuli pestyä, ja se olikin maitokaupassa käymisen lisäksi ainoa järkevä asia, jonka tein tänään. Oikeesti, ihan käsittämätöntä miten voi olla koko päivän tekemättä yhtään mitään. Paistoin aamupalaksi(yhdistetty aamupala ja lounas pikemminkin) pitsaa kun se tuli vähimmällä vaivalla. Sitten istuinkin koneen ääressä pari tuntia ja pelasin jotain tyhmää peliä netissä. Ja taas syötiin kun Anja laitto nakkikastiketta ja minä laiskana tottakai rääppimään toisten keitoksia...

Sitten seurasi päivän kohokohta kun lähdin ulos Felleristä (no kidding!!) ja kävin ostaan Migroksesta maitoo. Oikein Slim linea.

Ja taas istuttiin koneen ääressä muutama tunti ja jatkettiin sen saman typerän pelin pelaamista. Yritin epätoivosesti jutella ihmisten kaa mesessä, mutta nekin keskustelut oli niin tylsiä kun pohdin vain miten tylsää mulla on. Ja miten tylsää toisessakin päässä on. Skaba vaan pystyyn: kellä on tylsin elämä. Tuomari todennäköisesti kuolisi tylsyyteen.

Ja kun näyttöä oli tuijotettu tarpeeksi niin oli hyvä jatkaa iltaa telkkarin katsomisella. Ensin Lostin ekan kauden vika jakso (tahtoo loputkin, onneks Lauralla on ne) ja sitten CSI:ta kolmelta kanavalta. Joo, samaan aikaan tuli kaks Miamin jaksoo ja yks NY:n. Valinta oli vaikea, mutta päädyin New Yorkiin kun en ollu sitä Suomessa vielä nähny. Tai sen puoleen vielä missään muuallakaan.

Päätettiin kattoo huomenna lätkää. Tsekki-Suomi. On siis jotain mitä odottaa.

Niin enkä minä sitten saanut tätäkään laitettua nettiin saman päivän aikana kun netti ei enää halunnut tehdä yhteistyötä kanssani. Mutta nyt uusi päivä, uudet kujeet.

Party on! part 2: kuvien kera

Vappupiknikseurueemme (tai osa siitä) yliopiston edessä.

Penny ja majesteetillinen poseeraus Anjan "valtaistuimella".

Anja sai kunnian esittää Mantaa.

Hausfestissa oli paljon porukkaa ja lämpötila sen mukainen...

Meidän kerroksen naisväkeä bileisiin lähdössä: Patrycja, minä, Yana ja Sophie.

Yömättöä hausfestin jälkeen. Munakasta, josta tuli jotain suomalaiselle risotolle maistuvaa. Anja, Laura ja Willem yöpalalla.

Mika ja minttuviina. Yannis ja Anja kurkkii taustalta.

Suomalaista menoa: Martin KYn haalareissa, Anja, minä sekä Pascal Boomin haalareissa.