Viikonlopun mittainen Interrail

Torstai-iltana (8.6.) pakkasin repun ja loikkasin junan kyytiin - viettääkseni siellä seuraavien kolmen vuorokauden aikana yhteensä 24 tuntia. Kunnianhimoinen suunnitelma oli matkata Wienin kautta Neuhausiin tapaamaan Janinea.

Ensin matkustin Bernistä Zürichiin Gleis 7:in turvin. Zürichissä hyppäsin Wiener Walzer -yöjunaan, josta olin varannut paikan Liegewageniin (vapaa suomennos makoiluvaunu). Ensimmäinen kosketus täkäläiseen yöjunailukulttuuriin oli hämmentävä: elämäänsä kyllästynyt konnari pisti minut kiertämään ulkokautta toiseen päähän vaunua. Asiakaspalveluvalmius pysyi samalla tasolla koko matkan ajan: kysymyksien esittäminen oli kaikkea muuta kuin toivottavaa.

Senhän minä jo tiesin, että yöjunassa ei yleensä juuri nukuta, meteli ja epätasainen kyyti pitää hereillä. Täytyy kuitenkin antaa VR:lle propsit petien laadusta OBB:n verrattuna. Tyyny kuului luultavasti alunperin nukkekotiin, sängyn petaaminen oli matkustajan homma (eikä ihan helppo sellainen, jos sattuu nukkumaan yläpedillä), eikä katon rajassa ollut kovin riemukasta nukkua noin 70 sentin levyisellä sängyllä.

Mutta menihän se yö siinä, reilun yhdeksän tunnin päästä saavuttiin Wienin Westbahnhofille. Lipun hintaan kuuluneen aamiaisen (tuoremehu ja pullacroissant..) jälkeen lähdin väsyneenä, likaisena, hikisenä ja allergisesta nuhasta kärsivänä kohti metroa ja keskustaa.

Vaikka lähtökohdat eivät kuulosta kovin hehkeiltä, niin päivä oli tosi makee. Aurinko lämmitti jo puoli yhdeksältä aamulla niin hyvin, että varsin hyvin olisin pärjännyt shortsit jalassa. Ensin suunnistin Hofburgiin (linna). Matkalla törmäsin pariin museoon, joita itseasiassa ensin luulin Hofburgin rakennuksiksi. Aamupäivän aikana kiertelin kävellen vanhankaupungin laitamilla, näin ainakin Rathausin, yliopiston ja muita hienoja rakennuksia/paikkoja. Apteekinkin löysin, joten sain helpotusta nuhaan. Tuli kyllä tarpeeseen.

Iltapäivä hurahtikin käytännössä Schloss Schönbrunnissa. Käveleskelin ympäri palatsia; selvisin labyrintista ja kiipesin mäen päälle katselemaan maisemia. Tosi hieno paikka!

Schönbrunnista lähdettyäni tein vielä pienen lenkin Wienissä, näin Karlplatzin, söin lounasta paikallisen TKKn edessä ja kävin vielä vilkaisemassa paria muutakin nähtävyyttä. Kun kello tuli puoli kolme, Wien in sechs Stunden oli ohi ja matka jatkui kohti Saksaa ja Neuhausia.

Reippaan kuuden tunnin ja jalkapallon mm-kisojen ensimmäisen Saksan pelin (josta junan henkilökunta tiedotti matkustajia säännöllisin väliajoin!) jälkeen vaihdoin junaa Nürnbergissä. Deutsche Bahn näytti parhaat puolensa jo tällöin: juna oli 10 minuuttia myöhässä, joten vaihtoaika lyheni 20 minuuttiin. Tavallisesti tämä ei olisi ongelma, mutta annas olla kun lippua seuraavaan junaan ei vielä ole, lippuautomaatti ei toimi, pankkiautomaatti ei toimi ja niin edespäin. Ja väittävät vielä, että kortti ei kelpaa. Just. No, kolmea minuuttia ennen junan lähtöä löysin onneksi toimivan pankkiautomaatin ja sain käteistä. Juoksin junaan ja tarkistin konnarilta, että voisin ostaa lipun junasta. Niin siitäkin lopulta selvittiin. Luulenpa, että konnari teki kohdallani poikkeuksen, sillä muilla kerroilla, kun samalla regional junalla kuljettiin, ei konnaria edes näkynyt.

Janine oli asemalla vastassa. Fiilis oli outo, sillä palasin neljän vuoden takaisiin maisemiin. "Kotona" asiat oli kutakuinkin samalla tavalla, yläkerrassa tuoksui ihan samalle kuin ennenkin. Nukuin "omassa huoneessani" - nostalgiaa kerrakseen!

Lauantaina käytiin Roijan kanssa lenkillä, oli mukava katsella taas Mosenbergin maisemia. Iltapäivällä mentiin Nürnbergiin ostoksille. Siellä olikin elämää, koska Nürnberg on yksi mm-kisojen ottelukaupungeista. Hulluja futisfaneja pyöri siellä täällä. Ja käytiin tottakai syömässä Eiskaffeet! Niin ja lounasta syötiin BurgerKingissä, hampurilaisia olikin jo vähän ikävä..

Sunnuntaina grillattiin, Rene oli tullut lauantaina kotiin, joten pistettiin se kokkaamaan. Rene teki niin hyvää perunasalaatin tapaista! Iltapäivällä lähdin matkaamaan takaisin Berniä kohti.

Junanvaihtoja oli tällä kertaa kolme: Nürnbergissä, Karlsruhessa ja Baselissa. Ja tottakai DB oli joka ikinen kerta sen verran myöhässä, että sain juosta seuraavaan junaan. Karlsruhessa oli tosi lähellä, etten myöhästynyt - onneksi vaihtoyhteyskin oli myöhässä... Oli muuten ihan oikea liike varata paikat, junat oli kaikki melkoisen täynnä. Juuri kun pääsin Sveitsin puolelle Anja soitti ja kysyi, lähtisinkö seuraavana päivänä Wallisin kierrokselle Martinin opastamana. Niin oli sitten maanantainkin ohjelma tiedossa.

Noin kahdeksan tunnin matkaamisen jälkeen olin takaisin Fellerissä. Aikamoinen muutos niin kauniista Mosenbergin maalaismaisemista Bümplizin betoniviidakkoon.