Viikonlopun mittainen Interrail

Torstai-iltana (8.6.) pakkasin repun ja loikkasin junan kyytiin - viettääkseni siellä seuraavien kolmen vuorokauden aikana yhteensä 24 tuntia. Kunnianhimoinen suunnitelma oli matkata Wienin kautta Neuhausiin tapaamaan Janinea.

Ensin matkustin Bernistä Zürichiin Gleis 7:in turvin. Zürichissä hyppäsin Wiener Walzer -yöjunaan, josta olin varannut paikan Liegewageniin (vapaa suomennos makoiluvaunu). Ensimmäinen kosketus täkäläiseen yöjunailukulttuuriin oli hämmentävä: elämäänsä kyllästynyt konnari pisti minut kiertämään ulkokautta toiseen päähän vaunua. Asiakaspalveluvalmius pysyi samalla tasolla koko matkan ajan: kysymyksien esittäminen oli kaikkea muuta kuin toivottavaa.

Senhän minä jo tiesin, että yöjunassa ei yleensä juuri nukuta, meteli ja epätasainen kyyti pitää hereillä. Täytyy kuitenkin antaa VR:lle propsit petien laadusta OBB:n verrattuna. Tyyny kuului luultavasti alunperin nukkekotiin, sängyn petaaminen oli matkustajan homma (eikä ihan helppo sellainen, jos sattuu nukkumaan yläpedillä), eikä katon rajassa ollut kovin riemukasta nukkua noin 70 sentin levyisellä sängyllä.

Mutta menihän se yö siinä, reilun yhdeksän tunnin päästä saavuttiin Wienin Westbahnhofille. Lipun hintaan kuuluneen aamiaisen (tuoremehu ja pullacroissant..) jälkeen lähdin väsyneenä, likaisena, hikisenä ja allergisesta nuhasta kärsivänä kohti metroa ja keskustaa.

Vaikka lähtökohdat eivät kuulosta kovin hehkeiltä, niin päivä oli tosi makee. Aurinko lämmitti jo puoli yhdeksältä aamulla niin hyvin, että varsin hyvin olisin pärjännyt shortsit jalassa. Ensin suunnistin Hofburgiin (linna). Matkalla törmäsin pariin museoon, joita itseasiassa ensin luulin Hofburgin rakennuksiksi. Aamupäivän aikana kiertelin kävellen vanhankaupungin laitamilla, näin ainakin Rathausin, yliopiston ja muita hienoja rakennuksia/paikkoja. Apteekinkin löysin, joten sain helpotusta nuhaan. Tuli kyllä tarpeeseen.

Iltapäivä hurahtikin käytännössä Schloss Schönbrunnissa. Käveleskelin ympäri palatsia; selvisin labyrintista ja kiipesin mäen päälle katselemaan maisemia. Tosi hieno paikka!

Schönbrunnista lähdettyäni tein vielä pienen lenkin Wienissä, näin Karlplatzin, söin lounasta paikallisen TKKn edessä ja kävin vielä vilkaisemassa paria muutakin nähtävyyttä. Kun kello tuli puoli kolme, Wien in sechs Stunden oli ohi ja matka jatkui kohti Saksaa ja Neuhausia.

Reippaan kuuden tunnin ja jalkapallon mm-kisojen ensimmäisen Saksan pelin (josta junan henkilökunta tiedotti matkustajia säännöllisin väliajoin!) jälkeen vaihdoin junaa Nürnbergissä. Deutsche Bahn näytti parhaat puolensa jo tällöin: juna oli 10 minuuttia myöhässä, joten vaihtoaika lyheni 20 minuuttiin. Tavallisesti tämä ei olisi ongelma, mutta annas olla kun lippua seuraavaan junaan ei vielä ole, lippuautomaatti ei toimi, pankkiautomaatti ei toimi ja niin edespäin. Ja väittävät vielä, että kortti ei kelpaa. Just. No, kolmea minuuttia ennen junan lähtöä löysin onneksi toimivan pankkiautomaatin ja sain käteistä. Juoksin junaan ja tarkistin konnarilta, että voisin ostaa lipun junasta. Niin siitäkin lopulta selvittiin. Luulenpa, että konnari teki kohdallani poikkeuksen, sillä muilla kerroilla, kun samalla regional junalla kuljettiin, ei konnaria edes näkynyt.

Janine oli asemalla vastassa. Fiilis oli outo, sillä palasin neljän vuoden takaisiin maisemiin. "Kotona" asiat oli kutakuinkin samalla tavalla, yläkerrassa tuoksui ihan samalle kuin ennenkin. Nukuin "omassa huoneessani" - nostalgiaa kerrakseen!

Lauantaina käytiin Roijan kanssa lenkillä, oli mukava katsella taas Mosenbergin maisemia. Iltapäivällä mentiin Nürnbergiin ostoksille. Siellä olikin elämää, koska Nürnberg on yksi mm-kisojen ottelukaupungeista. Hulluja futisfaneja pyöri siellä täällä. Ja käytiin tottakai syömässä Eiskaffeet! Niin ja lounasta syötiin BurgerKingissä, hampurilaisia olikin jo vähän ikävä..

Sunnuntaina grillattiin, Rene oli tullut lauantaina kotiin, joten pistettiin se kokkaamaan. Rene teki niin hyvää perunasalaatin tapaista! Iltapäivällä lähdin matkaamaan takaisin Berniä kohti.

Junanvaihtoja oli tällä kertaa kolme: Nürnbergissä, Karlsruhessa ja Baselissa. Ja tottakai DB oli joka ikinen kerta sen verran myöhässä, että sain juosta seuraavaan junaan. Karlsruhessa oli tosi lähellä, etten myöhästynyt - onneksi vaihtoyhteyskin oli myöhässä... Oli muuten ihan oikea liike varata paikat, junat oli kaikki melkoisen täynnä. Juuri kun pääsin Sveitsin puolelle Anja soitti ja kysyi, lähtisinkö seuraavana päivänä Wallisin kierrokselle Martinin opastamana. Niin oli sitten maanantainkin ohjelma tiedossa.

Noin kahdeksan tunnin matkaamisen jälkeen olin takaisin Fellerissä. Aikamoinen muutos niin kauniista Mosenbergin maalaismaisemista Bümplizin betoniviidakkoon.

Hikistä hommaa

Kuuma. Hiki. Jano. Tällaiset ajatukset on täyttäny pään koko viimesen viikon ajan. Lämpötila on kieppunut 30 asteen tietämillä ja aurinko porottanu täydellä teholla. Ei sitä tällaseen ole suomalainen tottunut.. Ihan uskomatonta, että vielä kuuden aikaan illalla voi oikein hyvin olla löhöilemässä Freibadissa. Mutta niin, kääntöpuolensa tälläkin: tottakai piti mennä polttamaan ittesä. Nooh, kyllä se rusketukseksi vielä muuttuu.. Toisaalta ihoni hitusen pinkki sävy sointuu oikein hyvin mun pyörän väriin.

Roadtrip II in pictures

Urhea kuski Laura ja Opel Meriva.

Schloss Lenzburg, johon poikettiin hetken mielijohteesta. Voittaa Chateau de Chillonin 1-0.

Laskusilta, hui...

78 kilsaa St. Galleniin. Kohta perillä!

Katedraali St. Gallenissa. Sisäänpääsy osoittautui mahdottomaksi.

Näitä ihme karhuja Gallen oli pullollaan. Tässä yksi silmäähivelevä taideteos.

Parking for (rich and) dummies.

Käytiin sit vetään parit juustot Appelzellin juustolassa.

Mt. Säntis oli pilvessä. Alastullessa sentään jo näki jotain.

Ja vielä pikku Heidi -maisemia tähän loppuun.

Roadtrip II: Bern-St.Gallen-Appenzell 2.-3.6.

Innostuttiin niin paljon edellisestä roadtripistä, että saatiin Lauran kanssa päähämme vuokrata auto seuraavaksikin viikonlopuksi. Loputtoman netissä surffailun ja kartan tuijottelun jälkeen päätettiin ottaa kohteeksi St. Gallen ja Appenzell Innerhoden. Löydettiin netistä muutamia must-kohteita, joista tosin SchoggiLand piti lopulta jättää väliin (ehkä hyvä niin, juuston päälle vielä suklaata olisi voinut olla kohtalokasta..). Niinpä agendalle mahtui St. Gallenin kaupungin lisäksi Appenzeller Schaukäserei ja Mt. Säntis.

Perjantaina aamupäivällä hypättiin Opel Meriva 1.6:n kyytiin (ei ihan paras valinta vuoristoteille, mutta muuten toimii). Laura sai tällä kertaa kunnian toimia hovikuskina. Ajeltiin ensin Zürichiin asti motaria. Välillä poikettiin Schloss Lenzburgissa, joka bongattiin motarin varresta. Sisälle ei viitsitty maksaa, mutta muureja kyllä kuvattiin. Zürichin jälkeen ajettiin pois motarilta ja ajeltiin (melkeen koko) loppumatka vähän pienempiä teitä myöten. Nähtiin sitten ihan kunnon maaseutua.

St. Gallenissa meillä oli rautatieasemalla treffit Davidin kanssa, joka ystävällisesti oli tarjoutunu majoittamaan meidät yhdeksi yöksi. David on siis yksi näitä mun paljon puhuttuja tuttuja kv-viikoilta, jotka oon kerran tavannu viikon verran, ja joihin yhteydet on sen jälkeen katkennu. Mutta uskaltauduin laittaan hemmolle mesessä viestiä, että mistähän löydettäis edullinen majoitus, ja niinhän ongelma ratkesi. Ei kylläkään juuri ehditty kuulumisia vaihtamaan, kun David lähti töihin heti kun oltiin päästy kämpälle. Se tuli sitten duunista takas kun me jo nukuttiin ja me taas lähdettiin jatkamaan matkaa ennenku David heräs... Että merci vielmal kun majoitit meidät..!

St. Gallenissa nyt ei niin hirveesti ollu varsinaisesti näkemistä. Shoppailuun se on parempi paikka kuin Bern (mikä ei olis), ja kaunis kaupunkihan se on. Ainoa kunnon nähtävyys, johon yritettiin tutustua oli katedraali. Sinnekkään ei sitten päästy sisälle, kun ei löydetty ovea... Ja kun se lopulta löydettiin, niin siellä oli jo menossa jumalanpalvelus. Urut vain soi. Että jätettiin sitten sekin väliin.

Lauantaina tosiaan hipsittiin vähin äänin Davidin plus kolmen likan kommuunista pois. Mentiin aamupalalle Herisauhun johonkin pienempään kylään. Se olikin sitten meidän mummoretken aloitus: kahvilassa ei juuri muita asiakkaita ollu kuin me ja pari mummoa. Mutta oli hyvät pullasämpylät!

Sitten ajeltiin Appenzellin juustolaan. Nähtiin lasin takaa, miten juustoa tehdään. Syötiin juustolautanen, johon kuului viittä eri Appenzell-juustoa. Niiden jälkeen jo vannottiin, ettei enää ikinä syödä juustoa, mutta senhän tietää miten kävi. Ostettiin molemmat vielä mukaan useampaa sorttia juustoja - ei kuitenkaan Appenzellia vaan kaikkee muuta. Niitä sitten maisteltiin sunnuntaina Fellerissä Katrin, Jamesin, Anjan ja Anjan siskon kanssa, oli kyllä hyviä juustoja!

Lähtiessä jäin vielä tutkailemaan yhden myyntipöydän antimia. Kun myyjä kuuli, että olen Suomesta, alkoi tämä selittää jotain epämääräistä hirsitalojen rakennuskursseista. Ach so, mitäs muuta siinä voi sanoa. Ostin sitten vielä pienen pullon Appenzellin mansikkalikööriä. Pitää maistella joku päivä.

Juustolasta ajettiin ylöspäin vuoren rinnettä, jurruutettiin kakkosella menemään. Kohteena oli Mt. Säntis (n.2400m), jonne pääsi hissillä. Paikka mainosti itseään sillä, että huipulta näkee kuuteen eri maahan. Niin ehkä näkisikin, jos näkyvyyttä olisi metriä enemmän... Koko paikka oli vielä ihan pilven sisällä, kun oltiin ylhäällä. Ei siis nähty yhtikäs mitään. Sitten tottakai alko pilvet vähän hajaantua kun lähdettiin takas alaspäin.

Siitä sitten aloitettiin varsinainen kotimatka. Ajeltiin pienempiä teitä Luzerniin asti, ajettiin Zugerseen ja Vierwaldstätterseen viertä. Oli makeet maisemat! Niin Pikku Heidi-maisemia kuin olla voi!

Vaikka reissu tuli näin kalliimmaksi kuin junalla, niin kyllä kannatti vuokrata auto. Nähtiin niin paljon enemmän, kuin mitä jos junalla oltaisiin oltu liikenteesssä. Luultavasti oltaisiin sillon vain menty Galleniin, juustolat ja pilviset vuorenhuiput olisi jääneet väliin.

Mutta eiköhän nämä roadtripit nyt ole tässä, alkaa viikonloput käydä vähiin. Torstaina lähden Wienin kautta Neuhausiin Saksaan moikkaamaan Janinea. Sitten seuraava viikonloppu onkin ainoa vapaa, sillä kolmen viikon päästä on juhannus ja sitten alkaakin jo tentit.

Apua, eroahdistus tulee!

Roadtrip kuvina!

Ensimmäinen lomapäivä alkoi aurinkoisesti Pellio Invelvissä. Majapaikkamme La Seconda Casa (toinen koti på finska, meidän kesken sekundatalo) oli tosi hyvä, hieman kämästä aamupalaa lukuunottamatta.

Niin ja yks pikku juttu jäi tarkistamatta: Pellio Intelvi sijaitsee tosiaan vuorella...

Ja tätähän nähtiin. Liikenne pysähtyy, tällä kertaa pienehköllä tiellä Argengon kohdalla...

...syynä rekan ja henkilöauton ei-niin-sujuva kohtaaminen mutkassa.

Mutta onneksi Italian poliisi, joka tietysti etenkin nopeudestaan tunnetaan, pelastaa tilanteen, ja vain tunnin odottelun jälkeen päästään jälleen liikkeelle.

Autolla huristeltiin sitten Comon kaupunkiin.

Missiomme oli käydä kylässä George Clooneylla, jolla on parikin huvilaa Como-järvellä (joista toinen Lagliossa, kuten saimme hieman myöhemmin tietää). GC onkin ovela kaveri, oli piilottanut avaimensa järveen. Ja sieltähän Katelyn kävi ne poimimassa.

Marcon kokoamasta pienestä matkaoppaasta valitsimme illalliskohteeksi Birrificion panimon Comossa. Eikä huono suositus ollenkaan!

Ruuan jälkeen jäätiin vielä nauttimaan drinksut baarin puolelle ja kuuntelemaan livemusaa.

Una rosa per tutti... Eli Lido di Lennossa juhlineella synttärisankarilla oli yksi ylimääräinen ruusu, juuri sopivasti meille.

Ei pöllömmät maisemat. Lido di Lennon beachbar oli aikas makeella paikalla.

Rantahiekalle oli pystytetty katoksia juhlijoita varten.

Ja lauantaina laivalla Bellagioon. Tommonen pieni kiva linnan tapainen oli erään niemen kärjessä. Tuolla vois vaikka pitää häät.

Our posh team and...well, joku yli-innokas kuvaaja.

Kuskin nakki on raskas.

Jälleen siis Lido di Lennon beachbarissa. Tuotiin Katri ja kaverinsa Martina ja Teemu (viimeksi mainittu ei siis ole kuvassa, ihan vaan selvyyden vuoksi;) katsastamaan paikallista yöelämää.

Minä ja Anja. Tarkoitus oli kyllä ottaa ryhmäkuva, jossa myös Katelyn ja Laura, mutta eihän nämä italialaiset osaa edes kameraa käyttää...

Sunnuntaina paluumatkalla Luganossa. Ja kaikki toimii taas, kun ollaan Sveitsin puolella (mikäli postimerkkien ostamista ei nyt lasketa)...

Niin, Sveitsin puolella tosiaankin. Vettä tulee taivaan täydeltä ja taas ollaan ruuhkassa.