Innostuttiin niin paljon edellisestä roadtripistä, että saatiin Lauran kanssa päähämme vuokrata auto seuraavaksikin viikonlopuksi. Loputtoman netissä surffailun ja kartan tuijottelun jälkeen päätettiin ottaa kohteeksi St. Gallen ja Appenzell Innerhoden. Löydettiin netistä muutamia must-kohteita, joista tosin SchoggiLand piti lopulta jättää väliin (ehkä hyvä niin, juuston päälle vielä suklaata olisi voinut olla kohtalokasta..). Niinpä agendalle mahtui St. Gallenin kaupungin lisäksi Appenzeller Schaukäserei ja Mt. Säntis.
Perjantaina aamupäivällä hypättiin Opel Meriva 1.6:n kyytiin (ei ihan paras valinta vuoristoteille, mutta muuten toimii). Laura sai tällä kertaa kunnian toimia hovikuskina. Ajeltiin ensin Zürichiin asti motaria. Välillä poikettiin Schloss Lenzburgissa, joka bongattiin motarin varresta. Sisälle ei viitsitty maksaa, mutta muureja kyllä kuvattiin. Zürichin jälkeen ajettiin pois motarilta ja ajeltiin (melkeen koko) loppumatka vähän pienempiä teitä myöten. Nähtiin sitten ihan kunnon maaseutua.
St. Gallenissa meillä oli rautatieasemalla treffit Davidin kanssa, joka ystävällisesti oli tarjoutunu majoittamaan meidät yhdeksi yöksi. David on siis yksi näitä mun paljon puhuttuja tuttuja kv-viikoilta, jotka oon kerran tavannu viikon verran, ja joihin yhteydet on sen jälkeen katkennu. Mutta uskaltauduin laittaan hemmolle mesessä viestiä, että mistähän löydettäis edullinen majoitus, ja niinhän ongelma ratkesi. Ei kylläkään juuri ehditty kuulumisia vaihtamaan, kun David lähti töihin heti kun oltiin päästy kämpälle. Se tuli sitten duunista takas kun me jo nukuttiin ja me taas lähdettiin jatkamaan matkaa ennenku David heräs... Että merci vielmal kun majoitit meidät..!
St. Gallenissa nyt ei niin hirveesti ollu varsinaisesti näkemistä. Shoppailuun se on parempi paikka kuin Bern (mikä ei olis), ja kaunis kaupunkihan se on. Ainoa kunnon nähtävyys, johon yritettiin tutustua oli katedraali. Sinnekkään ei sitten päästy sisälle, kun ei löydetty ovea... Ja kun se lopulta löydettiin, niin siellä oli jo menossa jumalanpalvelus. Urut vain soi. Että jätettiin sitten sekin väliin.
Lauantaina tosiaan hipsittiin vähin äänin Davidin plus kolmen likan kommuunista pois. Mentiin aamupalalle Herisauhun johonkin pienempään kylään. Se olikin sitten meidän mummoretken aloitus: kahvilassa ei juuri muita asiakkaita ollu kuin me ja pari mummoa. Mutta oli hyvät pullasämpylät!
Sitten ajeltiin Appenzellin juustolaan. Nähtiin lasin takaa, miten juustoa tehdään. Syötiin juustolautanen, johon kuului viittä eri Appenzell-juustoa. Niiden jälkeen jo vannottiin, ettei enää ikinä syödä juustoa, mutta senhän tietää miten kävi. Ostettiin molemmat vielä mukaan useampaa sorttia juustoja - ei kuitenkaan Appenzellia vaan kaikkee muuta. Niitä sitten maisteltiin sunnuntaina Fellerissä Katrin, Jamesin, Anjan ja Anjan siskon kanssa, oli kyllä hyviä juustoja!
Lähtiessä jäin vielä tutkailemaan yhden myyntipöydän antimia. Kun myyjä kuuli, että olen Suomesta, alkoi tämä selittää jotain epämääräistä hirsitalojen rakennuskursseista. Ach so, mitäs muuta siinä voi sanoa. Ostin sitten vielä pienen pullon Appenzellin mansikkalikööriä. Pitää maistella joku päivä.
Juustolasta ajettiin ylöspäin vuoren rinnettä, jurruutettiin kakkosella menemään. Kohteena oli Mt. Säntis (n.2400m), jonne pääsi hissillä. Paikka mainosti itseään sillä, että huipulta näkee kuuteen eri maahan. Niin ehkä näkisikin, jos näkyvyyttä olisi metriä enemmän... Koko paikka oli vielä ihan pilven sisällä, kun oltiin ylhäällä. Ei siis nähty yhtikäs mitään. Sitten tottakai alko pilvet vähän hajaantua kun lähdettiin takas alaspäin.
Siitä sitten aloitettiin varsinainen kotimatka. Ajeltiin pienempiä teitä Luzerniin asti, ajettiin Zugerseen ja Vierwaldstätterseen viertä. Oli makeet maisemat! Niin Pikku Heidi-maisemia kuin olla voi!
Vaikka reissu tuli näin kalliimmaksi kuin junalla, niin kyllä kannatti vuokrata auto. Nähtiin niin paljon enemmän, kuin mitä jos junalla oltaisiin oltu liikenteesssä. Luultavasti oltaisiin sillon vain menty Galleniin, juustolat ja pilviset vuorenhuiput olisi jääneet väliin.
Mutta eiköhän nämä roadtripit nyt ole tässä, alkaa viikonloput käydä vähiin. Torstaina lähden Wienin kautta Neuhausiin Saksaan moikkaamaan Janinea. Sitten seuraava viikonloppu onkin ainoa vapaa, sillä kolmen viikon päästä on juhannus ja sitten alkaakin jo tentit.
Apua, eroahdistus tulee!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
I really enjoyed looking at your site, I found it very helpful indeed, keep up the good work.
»
Post a Comment