Ohi on. Neljä kuukautta vierähti siivillä, ja nyt olen ehtinyt olla koti-Suomessakin jo puolitoista kuukautta. On ollu hieman ikävä monia asioita, eritoten kaikkia ihania ihmisiä, joihin tutustuin. Onneksi on meset ja mailit ja muut.
Viime viikonloppuna oli Suomi-klaanin + Sveitsiä edustaneen Elianan reunion Inkun mökillä (voi vaatimattomia, ennemmin se muistutti kartanoa!) Sumiaisissa. Oli kyllä paras viikonloppu Suomeen paluun jälkeen! Kiitos kaunis kaikille mukana olleille!
Sunnuntaina muutin sitten samalla takasin Helsinkiin. Hieman tuli samantapainen olo, kuin oli Bernistä lähtiessä. Jotenki tuli sellanen fiilis, kuin vaihto olis loppunut uudestaan; varmaan johtui siitä, että viikonloppu oli vietetty Bernistä tuttujen ihmisten kanssa, ja että taas vaihdoin maisemia. Oli sitten hitusen omituista ja haikeeta tulla takas himaan. Etenkin kun oli niin hiljasta, sai olla ihan itekseen.
Vaikka viime kevättä en saa millään takaisin, niin Erasmus-elämä jatkuu ulkkaritutoroinnin merkeissä. Sainkin siis idean muuttaa tämän bloginpoikasen näkökulman vaihtariudesta tutoriuteen (ja Mikael Agricola kääntyy haudassaan..siinä meni suomen kieli uusiksi..).
Seuraa siis ensi kevääseen saakka meikäläisen ihmeellisiä seikkailuja vaihtareita kaitsemassa!
Eka käytännön ulkkaritutorikokemus on jo saatu. Kävin tänään hakemassa lentokentältä kanadalaisen Blaisen. Mä oon aina miettiny, miltä tuntuu seistä nimikyltin kanssa vastassa lentokentällä. Nyt tiedän. Fiilikset on aika hämmentävät, kun ei ole mitään havaintoa siitä, minkä näkönen tyyppi pitäisi löytää. Hyvä kun tietää, etsiikö miestä vai naista.
Mutta Blaise löytyi, ja saatiin hänelle hankittua vielä yösijakin. Vaihtarit nimittäin pääsee asuntoihinsa vasta 1.9., sitä ennen he ovat omillaan. Stadion Hostellista löytyi peti yhdeksi yöksi, huomenna pitänee etsiä uusi katto pään päälle, jos ei peruutuspaikkaa löydy.
Nooh, nythän on vielä ihan hyvät ilmat ja Kaivarin nurmikot pehmeät...
Saturday, July 29, 2006
Monday, July 17, 2006
Vika viikko
Viimeinen viikko Bernissä oli aikamoista hulabaloota. Läksäreitä oli muutamat, futiksen mm-kisat saatiin päätökseen, sain epämääräisiä ihailijoita, Salla ja Edith oli kylässä ja niin edespäin. Ja vika ilta. That really was something.
Meidän perjantain (7.7.) bileet oli jälleen kerran menestys. Porukkaa taas vaan ilmesty jostain ja kutoskerroksen porukka päätti siirtää bileensä meille vitoseen, kun meillä oli yksinkertasesti vaan paremmat kekkerit. Suomi-klaani näytti jälleen kyntensä. Viimeistä kertaa. Grillailujen jälkeen jatkettiin vielä WTI:n bileisiin Länggasselle.
Laura ja Antti punkkas mun huoneessa yhden yön, kun Lauran piti luovuttaa huone jo perjantaina (heidän matka jatkui Italiaan lauantaiaamuna). Itsehän palasin kotiin vasta aamulla, 20 minuuttia ennen kuin Lauran herätyskello soi. Niin, pitihän sitä Mikkoa (tuli viikonloppureissulle Berliinistä) briiffata kuluneiden neljän kuukauden tapahtumista. Ja syödä pahaa pastaa (syvä anteeksipyyntö kokille, jonka nimeä en nyt juuri muista).
Lauantaina Portugali ja Saksa pelas pronssipelissä. Sabrinan tiimi siis lopulta peittosi Manuelin joukkueen. Tunnelma oli kuitenkin korkealla Latin partyissa Kornhauscafessa. Kuumaa ja kosteaa.
Salla ja Edith tuli Berniin maanantaina (ja niin myös juhannusreissulla hankittu sakkolappu). Kierreltiin Bernissä (perussetti: Münster, Bärengraben, Rosengarten..) ja niin edespäin. Tiistaina shoppailtiin, käytiin Stöckissä uimassa ja illalla lähdettiin syömään Neuchateliin. Kaunis kaupunki, kannatti käydä! Ihme, ettei meitä heitetty ravintolasta ulos - tyttöjä nauratti sen verran reippaasti. Tehtiin vielä illan päätteeksi kävelylenkki kaupungilla. Suuri kirkko pimeässä ja sopivan aavemaisessa valaistuksessa oli aika spooky...
Keskiviikkona suunnattiin ensin Luzerniin ja sieltä tehtiin Die Goldene Rundfahrt Mt. Pilatukselle. Niin sulkeutui ympyrä mun Sveitsin Ausflugien osalta: eka reissu suuntautui nelisen kuukautta sitten juuri Luzerniin. Oli haikeeta.
Torstaina taas hyppäsimme Cisalpino-junaan ja nokka kohti Milanoa. Älkää vaan kysykö millanen kaupunki se on: lähinnä näimme vain kauppoja. Ja Duomon. Pradat ja Guccit jätettiin tällä kertaa väliin - budjettirajoitteiden vuoksi parhaat ostokset tehtiin HenkkaMaukassa..suorastaan säälittävää (itsehän en tosin muuta ostanut kuin Sisleystä yhden paidan).
Torstai-iltana juhlittiin sitten kaksia läksäreitä. Sophie piti illalliskekkerit, jonne kerkesin juuri ja juuri poikkeamaan. Kiitos Patricjalle viestistä, muuten olis jääny vikat oman kerroksen bileet väliin. Salla ja Edith kuitenki kyllästyi suht nopaa (ehkä saksan kielen molotuksella ja musan puutteella oli osuutensa asiaan), joten jatkoimme matkaa Tscharneen Manuelin läksäreihin. Vaikka tytöt olikin ensin hieman vastahakoisesti lähtemässä kekkereihin, niin hyvinhän nuo tuolla viihtyi. Ehkä Davidilla oli jotain vaikutusta asiaan;)
Perjantaiaamuna herättiin sitten enemmän ja vähemmän reippaana siivoomaan huonetta. Urakka oli noin puolessatoista tunnissa ohi. Takuurahat, 200chf, sain käteen - sitten viemään tyttöjä Zürichiin lentokentälle.
Zürichin pyörähdyksen jälkeen alkoivat rahat poltella taskussa, joten ei kun shoppaamaan. Vika perjantaipäivä Bernissä kuluikin sitten kauppoja koluten, ja yhtä sun toistahan tuota mukaan tarttui. Sain kenkiä, laukun, vaatteita ja niin edespäin. Äkkiä oli takuurahat tuhlattu!
Illalla oli tarkotus mennä Gurtenfesteillle,mutta suunnitelmat muuttu yllättäen. Manuelin piti lähtee kotiin perjantaina, mutta myrskyn takia lento Müncheniin oli niin paljon myöhässä, että jatkoyhteys Lissaboniin oli jo menetetty. Niinpä Manuel palasi Berniin vielä yhdeksi yöksi. Sitten peruttiin festarit ja mentiin Tscharneen syömään (toista) läksäri-illallista. Mun lisäksi paikalla oli vielä Katelyn, Sabrina, Anouck, Teresa hetken aikaa, David, Yoshiko, Wu Gang ja tottakai Manuel. Vietettiin sitten ihan leppoisa ilta.
Oma viimenen iltani päättyi hieman erikoisesti. Kun lähdettiin joskus kolmen maissa yöllä lopulta Tscharnesta Anouckin ja Davidin kanssa pois, niin viimeksimainittu ehdotti, että lähdetään joelle. Noh, sitten lähdettiin metsään. Ja sieltä ei heti tultukaan pois. Oppaamme David hoki koko ajan, että vielä kolme minuuttia ja sitten kääntyy oikealle, sitten ollaan joella. Tätä jatkui parisen tuntia, ja siinä vaiheessa Davidkin joutui tunnustamaan, ettei hällä ole mitään aavistusta, missä me oltiin. Lopulta päädyttiin ihmisten ilmoille, vaikkei tiedetykään, ollaanko enää edes Bernissä. Viimein selvisi, että oltiin Halenbrücken lähettyvillä. Eli siis jossain Unisportin takana... Onneksi saatiin taksi. Niin sitten oltiin kotona Fellerissä joskus kuuden aikoihin. Ei siinä mitään, kaunis auringonnousu... Mutta saa kyllä olla vika kerta, kun Davidin kanssa lähden joelle!
Lauantai kuluikin sitten viimeisiä pakkaillessa ja nukkuessa. Kello tuli nopeesti neljä, ja oli hetki lähtee kohti Zürichiä. Anouck, Sabrina ja David oli saattelemassa mua ja Manuelia junalle, Manuel meni junalla Bernin keskustaan ja siitä taksilla Belpin lentokentälle. Itse otin keskustasta junan Zürichiin, suoraan lentokentälle.
Vaihto oli aikalailla ohi.
Meidän perjantain (7.7.) bileet oli jälleen kerran menestys. Porukkaa taas vaan ilmesty jostain ja kutoskerroksen porukka päätti siirtää bileensä meille vitoseen, kun meillä oli yksinkertasesti vaan paremmat kekkerit. Suomi-klaani näytti jälleen kyntensä. Viimeistä kertaa. Grillailujen jälkeen jatkettiin vielä WTI:n bileisiin Länggasselle.
Laura ja Antti punkkas mun huoneessa yhden yön, kun Lauran piti luovuttaa huone jo perjantaina (heidän matka jatkui Italiaan lauantaiaamuna). Itsehän palasin kotiin vasta aamulla, 20 minuuttia ennen kuin Lauran herätyskello soi. Niin, pitihän sitä Mikkoa (tuli viikonloppureissulle Berliinistä) briiffata kuluneiden neljän kuukauden tapahtumista. Ja syödä pahaa pastaa (syvä anteeksipyyntö kokille, jonka nimeä en nyt juuri muista).
Lauantaina Portugali ja Saksa pelas pronssipelissä. Sabrinan tiimi siis lopulta peittosi Manuelin joukkueen. Tunnelma oli kuitenkin korkealla Latin partyissa Kornhauscafessa. Kuumaa ja kosteaa.
Salla ja Edith tuli Berniin maanantaina (ja niin myös juhannusreissulla hankittu sakkolappu). Kierreltiin Bernissä (perussetti: Münster, Bärengraben, Rosengarten..) ja niin edespäin. Tiistaina shoppailtiin, käytiin Stöckissä uimassa ja illalla lähdettiin syömään Neuchateliin. Kaunis kaupunki, kannatti käydä! Ihme, ettei meitä heitetty ravintolasta ulos - tyttöjä nauratti sen verran reippaasti. Tehtiin vielä illan päätteeksi kävelylenkki kaupungilla. Suuri kirkko pimeässä ja sopivan aavemaisessa valaistuksessa oli aika spooky...
Keskiviikkona suunnattiin ensin Luzerniin ja sieltä tehtiin Die Goldene Rundfahrt Mt. Pilatukselle. Niin sulkeutui ympyrä mun Sveitsin Ausflugien osalta: eka reissu suuntautui nelisen kuukautta sitten juuri Luzerniin. Oli haikeeta.
Torstaina taas hyppäsimme Cisalpino-junaan ja nokka kohti Milanoa. Älkää vaan kysykö millanen kaupunki se on: lähinnä näimme vain kauppoja. Ja Duomon. Pradat ja Guccit jätettiin tällä kertaa väliin - budjettirajoitteiden vuoksi parhaat ostokset tehtiin HenkkaMaukassa..suorastaan säälittävää (itsehän en tosin muuta ostanut kuin Sisleystä yhden paidan).
Torstai-iltana juhlittiin sitten kaksia läksäreitä. Sophie piti illalliskekkerit, jonne kerkesin juuri ja juuri poikkeamaan. Kiitos Patricjalle viestistä, muuten olis jääny vikat oman kerroksen bileet väliin. Salla ja Edith kuitenki kyllästyi suht nopaa (ehkä saksan kielen molotuksella ja musan puutteella oli osuutensa asiaan), joten jatkoimme matkaa Tscharneen Manuelin läksäreihin. Vaikka tytöt olikin ensin hieman vastahakoisesti lähtemässä kekkereihin, niin hyvinhän nuo tuolla viihtyi. Ehkä Davidilla oli jotain vaikutusta asiaan;)
Perjantaiaamuna herättiin sitten enemmän ja vähemmän reippaana siivoomaan huonetta. Urakka oli noin puolessatoista tunnissa ohi. Takuurahat, 200chf, sain käteen - sitten viemään tyttöjä Zürichiin lentokentälle.
Zürichin pyörähdyksen jälkeen alkoivat rahat poltella taskussa, joten ei kun shoppaamaan. Vika perjantaipäivä Bernissä kuluikin sitten kauppoja koluten, ja yhtä sun toistahan tuota mukaan tarttui. Sain kenkiä, laukun, vaatteita ja niin edespäin. Äkkiä oli takuurahat tuhlattu!
Illalla oli tarkotus mennä Gurtenfesteillle,mutta suunnitelmat muuttu yllättäen. Manuelin piti lähtee kotiin perjantaina, mutta myrskyn takia lento Müncheniin oli niin paljon myöhässä, että jatkoyhteys Lissaboniin oli jo menetetty. Niinpä Manuel palasi Berniin vielä yhdeksi yöksi. Sitten peruttiin festarit ja mentiin Tscharneen syömään (toista) läksäri-illallista. Mun lisäksi paikalla oli vielä Katelyn, Sabrina, Anouck, Teresa hetken aikaa, David, Yoshiko, Wu Gang ja tottakai Manuel. Vietettiin sitten ihan leppoisa ilta.
Oma viimenen iltani päättyi hieman erikoisesti. Kun lähdettiin joskus kolmen maissa yöllä lopulta Tscharnesta Anouckin ja Davidin kanssa pois, niin viimeksimainittu ehdotti, että lähdetään joelle. Noh, sitten lähdettiin metsään. Ja sieltä ei heti tultukaan pois. Oppaamme David hoki koko ajan, että vielä kolme minuuttia ja sitten kääntyy oikealle, sitten ollaan joella. Tätä jatkui parisen tuntia, ja siinä vaiheessa Davidkin joutui tunnustamaan, ettei hällä ole mitään aavistusta, missä me oltiin. Lopulta päädyttiin ihmisten ilmoille, vaikkei tiedetykään, ollaanko enää edes Bernissä. Viimein selvisi, että oltiin Halenbrücken lähettyvillä. Eli siis jossain Unisportin takana... Onneksi saatiin taksi. Niin sitten oltiin kotona Fellerissä joskus kuuden aikoihin. Ei siinä mitään, kaunis auringonnousu... Mutta saa kyllä olla vika kerta, kun Davidin kanssa lähden joelle!
Lauantai kuluikin sitten viimeisiä pakkaillessa ja nukkuessa. Kello tuli nopeesti neljä, ja oli hetki lähtee kohti Zürichiä. Anouck, Sabrina ja David oli saattelemassa mua ja Manuelia junalle, Manuel meni junalla Bernin keskustaan ja siitä taksilla Belpin lentokentälle. Itse otin keskustasta junan Zürichiin, suoraan lentokentälle.
Vaihto oli aikalailla ohi.
Friday, July 07, 2006
Lähtö lähellä
Jopas on kuukausi hurahtanu hurjaa vauhtia. Tentit alkaa pikkuhiljaa olla ohi (kahden ja puolen tunnin päästä viimenen!), enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä. Tänään sain ekat varmat pisteet plakkariin, kun Online-Marketing meni läpi. Jipii!
Eilen piti hyvästellä liuta ihmisiä, ja meinashan siinä sitten tulla tippa linssiin. Ei oo helppoo. Hassua, että siitä on jo kuukausi kun ekat lähti pois. Kohta pitäis itekki. Ei halua.
Yhyy. Lähdön hetki lähestyy. (Maailman huonoimman runon alkusäkeet by Laura&Hanna.)
Mutta on täällä ehtinyt tapahtuakin yhtä sun toista. Juhannusta vietettiin Zürichissä, oli aika legendaarinen reissu. Vauhtia haettiin Egger Bierin panimolta Worb Dorfissa. Frangin tuopit tekivät tehtävänsä, ja ostettiin vielä sitten tuliaisiksi/matkaeväiksi kaks koppaa kaljaa. Jotka saatiin kovin halvalla, kun Laura hurmasi ja hämäännytti kassan ihan..no, kassalle. Mutta siinäpä kului sitten junamatka lauleskellessa. Erittäin elävän matkakuvauksen luet osoitteesta mikafriman.blogspot.com. Kiitos Mika, tuon paremmin ei voi meidän reissua kuvata!
Lauran synttäreitä vietettiin viikko takaperin, jälleen haettiin vauhtia panimolta - harmi vaan oli tosiaan pakko mennä takaisin palauttamaan kaljakorit, että saatiin panttirahat takaisin... Kolmekymmentä tuoppia teki jälleen tehtävänsä, ja synttärit meni aikamoisessa nousukiidossa, kun jo kymmenen aikaan illalla alkoi porukka olla kypsää kamaa;) Mutta oli tosi kivat bileet: grillattiin, laulettiin onnittelulauluja, leikittiin vappupilleillä, heiteltiin vessapaperia... Ihan perus-lastenkutsut siis!
Niin ja perjantaina tosiaan muutin pois kakkosesta tänne vitoskerrokseen, Lauran ja Dimin naapuriksi. Oli haikeeta tyhjentää huone ja jättää "oma" keittiö. Sinne kuitenki liitty niin paljon muistoja. Mutta nyt uusia muistoja tästä kerroksesta, pari viikkoo täällä kerkeen olla. Muutin Annen vanhaan huoneeseen. Tästä muutti pois myös Andreas ja Manuel (joka siirtyi Tscharneen). Viimeksi mainitulle muuten iso kiitos illallisesta! Se oli oikeesti hyvää! Parasta mustekalaa ever.
Oi ja viime lauantai oli ihan mun ja Lauran huippuhetki: oltiin kattomassa Black Eyed Peasia Montreuxissa! Keikka oli aivan paras, oltiin niin onnekkaita kun saatiin kohtuuhintaset liput - kiitos tästä Marcolle, joka avusti ostamisessa. Niin siistiä. Let's get retarted...
Mutta tänään on luvassa jonkinmoiset läksärikekkerit. Laura ja Elina lähtee huomenna, Anja sunnuntaina, Inkku tiistaina. Mä viimeisenä sotilaana täällä. Mennään jälleen kerran panimolle, Anjan kanssa suoraan vikasta tentistä. Helmee. Luultavasti paljon jengiä tulossa, ainakin toivon niin.
Ja jotta vika tentti ei menisi täysin penkin alle (yksi hatusta vedetty tentti jo tilillä, toinen suht hyvin tiedoin reputettu;), niin pitänee alkaa lukee vielä tärkeimpiä asioita läpi. Vaikken oikein tiedäkään mikä olis tärkeetä.
Eilen piti hyvästellä liuta ihmisiä, ja meinashan siinä sitten tulla tippa linssiin. Ei oo helppoo. Hassua, että siitä on jo kuukausi kun ekat lähti pois. Kohta pitäis itekki. Ei halua.
Yhyy. Lähdön hetki lähestyy. (Maailman huonoimman runon alkusäkeet by Laura&Hanna.)
Mutta on täällä ehtinyt tapahtuakin yhtä sun toista. Juhannusta vietettiin Zürichissä, oli aika legendaarinen reissu. Vauhtia haettiin Egger Bierin panimolta Worb Dorfissa. Frangin tuopit tekivät tehtävänsä, ja ostettiin vielä sitten tuliaisiksi/matkaeväiksi kaks koppaa kaljaa. Jotka saatiin kovin halvalla, kun Laura hurmasi ja hämäännytti kassan ihan..no, kassalle. Mutta siinäpä kului sitten junamatka lauleskellessa. Erittäin elävän matkakuvauksen luet osoitteesta mikafriman.blogspot.com. Kiitos Mika, tuon paremmin ei voi meidän reissua kuvata!
Lauran synttäreitä vietettiin viikko takaperin, jälleen haettiin vauhtia panimolta - harmi vaan oli tosiaan pakko mennä takaisin palauttamaan kaljakorit, että saatiin panttirahat takaisin... Kolmekymmentä tuoppia teki jälleen tehtävänsä, ja synttärit meni aikamoisessa nousukiidossa, kun jo kymmenen aikaan illalla alkoi porukka olla kypsää kamaa;) Mutta oli tosi kivat bileet: grillattiin, laulettiin onnittelulauluja, leikittiin vappupilleillä, heiteltiin vessapaperia... Ihan perus-lastenkutsut siis!
Niin ja perjantaina tosiaan muutin pois kakkosesta tänne vitoskerrokseen, Lauran ja Dimin naapuriksi. Oli haikeeta tyhjentää huone ja jättää "oma" keittiö. Sinne kuitenki liitty niin paljon muistoja. Mutta nyt uusia muistoja tästä kerroksesta, pari viikkoo täällä kerkeen olla. Muutin Annen vanhaan huoneeseen. Tästä muutti pois myös Andreas ja Manuel (joka siirtyi Tscharneen). Viimeksi mainitulle muuten iso kiitos illallisesta! Se oli oikeesti hyvää! Parasta mustekalaa ever.
Oi ja viime lauantai oli ihan mun ja Lauran huippuhetki: oltiin kattomassa Black Eyed Peasia Montreuxissa! Keikka oli aivan paras, oltiin niin onnekkaita kun saatiin kohtuuhintaset liput - kiitos tästä Marcolle, joka avusti ostamisessa. Niin siistiä. Let's get retarted...
Mutta tänään on luvassa jonkinmoiset läksärikekkerit. Laura ja Elina lähtee huomenna, Anja sunnuntaina, Inkku tiistaina. Mä viimeisenä sotilaana täällä. Mennään jälleen kerran panimolle, Anjan kanssa suoraan vikasta tentistä. Helmee. Luultavasti paljon jengiä tulossa, ainakin toivon niin.
Ja jotta vika tentti ei menisi täysin penkin alle (yksi hatusta vedetty tentti jo tilillä, toinen suht hyvin tiedoin reputettu;), niin pitänee alkaa lukee vielä tärkeimpiä asioita läpi. Vaikken oikein tiedäkään mikä olis tärkeetä.
Subscribe to:
Posts (Atom)