Roadtrip Bern-Ticino-Como 24.-28.5.

Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä, ajetaan hiljempaa...

No ainakin hiljempaa ajettiin useampaan otteeseen. Eli keskiviikkona käänsimme viiden naisen iskuryhmällä (kuskit mä ja Inkku, Laura, Anja ja Katelyn) auton nokan kohti Italiaa. Sateinen Bern alkoi kyllästyttää, joten aurinkoa lähdettiin etsimään. Auton vuokraamiseen päädyttiin, koska junalla matkustaminen ei sekään ole ihan halpaa ja autolla ajellessa näkee paljon enemmän kuin junamatkalla. Niin, eikä majapaikkaamme Pellio Intelviin olisi junalla päässytkään...

Tosiaan, huomattiin sitten yllätykseksemme että kyseinen kylähän sijaitsee vuorella. Siinä sitten kurruutettiin paikallisten hurjastelijoiden keskellä (lue: madeltiin edellä tien tukkona) ylösalas vuoren rinnettä muutaman kerran päivässä. Meitsi voitti kuskien välisen skaban siitä, kumpi saa peräänsä pidemmän jonon: voitto irtosi 11 pirssillä 8 vastaan.

Keskiviikko hujahti ohi autossa istuskellessa. Bernistä lähdettiin kolmen maissa ja perillä La Seconda Casa -B&B:ssä oltiin puoli kymmenen aikoihin hämärän jo laskeutuessa. Matkaa hidasti kolmen kilometrin ruuhka Gotthardin tunnelilla (mikä oli loppujen lopuksi vasta alkusoittoa), mutkikkaat vuoristotiet ja se huomaamatta jäänyt seikka, että via Lanfranconi löytyy kahdesta eri kylästä... Että kiitos vaan ViaMichelinille kullanarvoisista ohjeista... Perille kuitenkin päästiin, illalla vielä syötiin vielä oikein maittavat pitsat! Ehkä best ever.

Torstaina ajeltiin Comoon katselemaan nähtävyyksiä ja muuten vain kiertelemään kaupunkia. Parkkihalli löytyi pienen saitsarikierroksen jälkeen, sitten ei kun etsimään vanhankaupungin muureja. Karttakin saatiin ostettua: epätoivoiset yritykset löytää italiankielistä vastinetta kartalle päättyivät lopulta siihen, että huomasimme kioskimyyjän puhuvan sujuvaa englantia. Siinä varmaan miekkosta nauratti, kun me englanniksi mietittiin että mikähän on kartta italiaksi.

Päivä Comossa vietettiin lähinnä syöden ja kävellen ympäriinsä. Jälleen on kasa kuvia järvestä, vuorista ja rakennuksista. Syömässä/juomassa käytiin varmaan neljä kertaa...ja jätskit päälle, tottakai! Illalliselle mentiin panimolle, jota Marco oli meille suositellut. Eikä huono vinkki ollenkaan: ruoka oli niin hyvää! Meikäläiseltä jäi paikallisen oluen maistaminen väliin, sillä kuskin nakki napsahti sopivasti juuri sille illalle. Niin ja saatiinhan me hieman ekstrahuomiota, meillä oli varmaan kymmenen tarjoilijaa illan aikana. Liekkö syynä se, ettei kukaan halunnut palvella meidän omituista italiankielentaidotonta, meluisaa tiimiämme. Tai sitten se, että neljäviidesosaa oli vaaleita neitokaisia..

Perjantai oli naisporukan unelmapäivä: shoppailureissu FoxTowniin Mendrisioon! Reitti takaisin Sveitsin puolelle oli 18% jyrkkää laskua alas vuorelta (suuri kiitos EuropCarille hyvästä autosta), joten kieli keskellä suuta edettiin. Mutta sielläpä sitten vierähti koko päivä. Liikkeet nyt olivat joko liian kalliita outlet-hinnoista huolimatta tai sitten tarjolla oli pelkkiä rättejä. Kuitenki rahaa paloi taas kerran ihan tarpeeksi. Ostin yllätysyllätys käsilaukun. Jonka ilmiselvästi tarvitsen.. niitähän mulla ei vielä ole. Sekä Valentinon lompakon ja Puman fleecetakin.

Illalla lähdettiin B&Bn henkilökunnan suosituksesta etsimään ruokaa Lennosta (kylä Comon rannalla). Lido di Lenno löytyi helposti, ja sallittu pysäköintipaikkakin lopulta. Ruoka oli ihanaa: söin mahtavan pihvin ja jälkkäriksi vedettiin Niin Hyvää suklaamoussea!! Ravintolassa oli parit juhlat meneillään: toinen seurue oli kahden morsiamen yhteinen polttariporukka (tms) ja viereinen porukka juhli 40-vuotissynttäreitä. Mekin saimme osamme juhlahumusta, kun synttärisankari lahjoitti meille yhteiseksi ruusun (uuna roosa per tuutti..). Ja näkihän Inkku sen morsiamien iloksi värvätyn stripparinkin, joka meiltä muilta valitettavasti jäi näkemättä... Ruuan jälkeen jäätiin vielä istumaan hetkeksi rannalle beachbarin puolelle ihailemaan maisemia ja juomaan drinksuja. Ihme systeemi näillä, ensin pitää ostaa juomapoletit, joita vastaan baarimikko tekee juomat. Nooh, meille se kyllä passasi hyvin, sillä baarimikko meni niin sekaisin meidän tilauksesta, että unohti ottaa poletit Lauralta. Niinpä saatiin sitten toiset juomat samaan hintaan!

Lauantaina lähdettiin laivalla Argengosta Bellagioon. Pilvinen aamupäivä muuttui yhtäkkiä helteiseksi auringonpaisteeksi - sehän meille kävi vallan mainiosti. Ennen paluumatkaa ostettiin vielä juustoja, oliiveja ja viiniä. Pidettiin sitten B&Bn terassilla pieni piknik ennen illallista. Lauantaina myös Katri + kaverit Martina ja Teemu tulivat yöpymään LaSeconda Casaan. Istuttiin sitten yhdessä iltaa - jälleen kerran Lido di Lennossa. Minä (kuskina jälleen), Anja, Laura ja Katelyn jäätiin pidemmäksi aikaa baariin bilettämään. Eli kutakuinkin loppuun saakka. Hauskaa oli, tavattiin kaikkia ihmetyyppejä (including Stefan Ackermann -kopio..iu..), tanssittiin ja niin edespäin. Ja Katelyn oppi sanomaan Reisjärvi. Ihan helmi reissu.

Sunnuntaina sitten ajeltiin takaisin Berniin. Ensin Luganoon, jossa epätoivoinen yritys ottaa aurinkoa. Sitäpä ei juuri pilvien takaa näkynyt - ennen kuin lähdimme rannalta pois. Käytiin sitten vielä pyörähtämässä Luganon keskustassa. Lounas Manorissa (niin hyvää pastaa ja hedelmiä jälkkäriks) sekä maailman monimutkaisin prosessi ostaa postimerkkejä. On se vaikeeta. Niin tuo postimerkkien ostaminen tosiaan alkoi jo lauantaina Bellagiossa. Kaksi päivää kesti siis löytää postimerkkejä.

Paluumatkalla oli tarkoitus kiertää Gotthardin tunnelin ruuhka ajamalla vuorten yli ja solien läpi. Ja mitä vielä. Kiitos meille liian monimutkaisten ja epämääräisten ohjeiden emme osanneet kääntyä motarilta pois ajoissa, joten jumissa oltiin. Ja kauan. Ensin 15 kilometriä ruuhkassa istumista ennen Gotthardin tunnelia (kesti varmaan noin 2,5 tuntia) ja sitten vielä ehkä vajaan tunnin verran lisää myöhemmin. Ja mieletön vesisade. Että matka jatkui jatkui vaan 7 tunnin ajan.

Päällimmäisenä reissusta on siis mielessä ruuhkat: lisäksi seistiin jonossa Italian pikkuteillä pariin otteeseen, kun jotkut neropäät olivat menneet kolaroimaan. Eikä Italiassa tietenkään tunneta käsitteitä liikenteenohjaus ja nopea toiminta.

Kuitenkin ollaan ehjinä takaisin sateisessa ja koleassa Bernissä. Nyt sitten vaan odotellaan ylinopeussakkoja tai vastaavia muutama viikko. Toivottavasti ei saada pikavoittoja, mutta you never know. Ja eihän sitä tiedä, jos joku on laittanut muistiin ne sata liikennesääntöä, joita rikottiin reissun aikana. Minkäs teet, ei sitä aina huomaa kaikkia mitättömiä liikennemerkkejä, kuten vaikkapa moottoriliikenne kielletty, tai hoksaa olevansa vastaantulijan kaistalla.

We are the winners!

Eli voitettiinpa sitten Euroviisut! En olis vielä muutamaa päivää sitten uskonu, että tuollanenkin ihme tapahtuu. Jo torstaina semifinaalin jälkeen oli makeet fiilikset, kun päästiin loppukilpailuun. Katottiin Fellerin telkkarihuoneesta viisuja isommalla porukalla ja taivasteltiin vähäpukeisia mimmejä sekä kummasteltiin porukan valkosia vaatteita (on varmaan sitten kesän muotiväri). Äänestettiin tottakai Lordia, kun kerrankin oli mahdollista antaa ääni omalle edustajalle. Ja niinhän sitä vaan päästiin finaaliin!
Lauantaina oli kisastudio Tscharnissa, katottiin kisaa screeniltä. Ja taas satoi Lordille ääniä Sveitsistä..mutta niin myös muualta. Oli niin makeet fiilikset kun saatiin ekan kerran 12 pistettä! Ja toisen ja kolmannen ja... Ei oltu uskoa todeksi kun pisteet oli laskettu, että tosissaan Suomi voitti Euroviisut! Aivan makeeta! Siitä sitten kotiuduttiin Felleriin Liettuan We are the winners -biisiä lauleskellen. Vielä sitten juhlistettiin voittoa Lauran keittiössä sivistyneesti viiniä juoden ja heviä kuunnellen... Patricja nauroikin, että hän odotti hirveitä bileitä, mutta siellä me vaan istuttiin rauhassa pöydän ääressä viinilasit kädessä. Ja rokki soi.

Mutta on kai täällä muutakin elämää ollut kuin Euroviisut. Kai.
Se nyt ei tule varmaan minään yllätyksenä, että parissa bileissä on taas tullu käytyä. Mut se on uutta, että ollaan oltu kaupungissa baarissa muutamaan otteeseen. Viime perjantainaki oli Fellerin alakerrassa bileet, mutta dissattiin niitä ja lähdettiin kaupunkiin Siloon. Edellisellä viikolla oltiin Liquidissa ja Propellerissa. Viimeksi mainittua suosittelen vain siinä tapauksessa, että pitää vahvasta bacardicolasta ja kuumasta ja hikisestä tunnelmasta. Ja teini-ikäisistä.

Mutta Silossa oli kivaa, ei ollu liian täyttä. Musakin kerrankin siedettävää. Ja mikä tärkeintä, ei sisäänpääsymaksua.. Kannatti siis jättää kuivasti alkaneet Fellerin bileet väliin. Nähtiin uusia kasvoja (vaikka meitäkin oli iso porukka), mikä oli piristävää. Ja saatiin kutsu Sveitsi-henkisiin bileisiin, saa nähdä onko vielä viikon päästä voimassa;)

Olin mukana myös Geneve-järven ekskursiolla toissalauantaina. Meitä oli 8 hengen porukka, mentiin ensin junalla Lausanneen ja sieltä botskilla Yvoireen Ranskan puolelle. Olen siis käynyt Ranskassa, jipii!
Syötiin hyvässä kalaravintolassa ja tehtiin pieni kävelykierros kaupungissa. Sitten suunnattiin takas laivalle, rantauduttiin Morgesissa (Laetitian kotikaupunki) ja kateltiin vähän maisemia. Sitten junalla Lausanneen ja lyhyt saitsari. Katedraali on näkemisen arvoinen! Voi kun pääsis soittamaan sinne urkuja, oli niin makeen näköset.
Laivamatkasta sellainen huomio, että kaks tuntia auringonpaisteessa laivankannella saattaa johtaa hartioiden ja kasvojen lievään punoitukseen. Mutta jäi sentään kivat rajat, kun oli omituisen mallinen pusero päällä.
Makee reissu, näki useemman kaupungin ja Geneve-järvellä oli tosi kaunista! Harmi vaan, että oma olotila ei ollu paras mahdollinen, kun edellisen illan bileet vielä painoi. No, oma moka, pakkoko sitä taas oli ulos lähtee, vaikka tiesi, että aamulla piti nousta.

Ensi viikonloppu onkin tavallista pidempi: helatorstai on tottakai vapaa. Perjantaina joko ei ole luentoja tai on - vähän kurssista riippuen, jos ei muuten niin omaa lomaa - joten lähdetään viettämään viikonloppua jälleen kerran Italiaan. Suunnataan lähelle Sveitsin rajaa Como- ja Luganojärven välille. Päätettiin vuokrata auto, saa nähdä mitä meidän akkaporukan (die Vier ja Katelyn) roadtripistä tulee. Toivottavasti tullaan takaisin yhtenä kappaleena ja sovussa...

Niin ja nyt on selvinnyt Saksan reissunkin ajankohta: lähden matkaan torstaina 8.6. ja palaan sunnuntaina. Menen junalla Wienin kautta, järjestän itelleni 6 tuntia aikaa tutustua Wienin tärkeimpiin nähtävyyksiin. Christianilta sainkin jo muutaman hyvän vinkin. Sitten Neuhausiin Janinelle kylään! Niin odotan tuota(kin) reissua!

Häät tulossa?

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kun bongasin sen valkoisessa t-paidassa Ikean kodinsisustusosastolla, niin tiesin, että tuon miehen minä vielä vien kotiin. Muutamaa tuntia myöhemmin asuimme jo yhdessä. Enää en tarvitse Fellerin tarjoamaa onnetonta höyhentyynyä, sillä olen löytänyt Kevinin. Kevin on aivan ihana, se ei koskaan väitä vastaan, ei valita jos olen myöhään ulkona, ei vilkuile muiden naisten perään, ei sotke, on aina paikalla kun kaipaan halausta tai kuuntelijaa. Kerrassaan täydellinen mies. Maailman paras miestyyny.

My baby, Kevin aus Lyssach.

Piktures!

Laitanpa nyt näkyville joitain kuvia toissaviikon Montreuxin reissulta sekä taas kerran myös muutaman bilekuvan. Niitähän riittää.

Chateau de Chillon. Näyttää hyvin paljon Turun linnalta.

Katri, Katelyn, Willem, Anouk ja Laura erittäin mielenkiintoisella kierroksella linnassa. Ei ollu ihan niin hieno palatsi ko mitä odotettiin.

Montreux oli pullollaan tällasia ihme taideteoksia. Mut kukat oli nättejä!

Minä ja Alessandro (Marcon kaveri Milanosta) Asian läksäreissä.

Kate muuttui apinaksi. Niel yrittää hillitä. Turhaan.

Luetaan Reisjärvi-lehteä, jonka löysin ennen bileisiin lähtöä Fellerin respasta. Siinä oli mun kirjottama juttu Sveitsistä, ja myös Kate oli päässy kuvaan. Tässä kuitenkin opetellaan suomea, tärkeitä sanoja kuten "tilausajoliikenne".

Marco hikoili tiskin takana Festa Ticinesessä Prestige-klubilla.

Katelyn, minä, René ja Birgit Ticinese-bileissä. Valkoinen paita ei ollut kauaa valkoinen...

Elämäni turhin päivä...

...alkoi sillä kun pakotin itseni ylös sängystä. Pakko oli kun pyykkivuoro odotti (vaikka niin olisinkin halunnut nähdä loppuun unen Inkusta ja KYn pääsihteeristä...) Pyykit tuli pestyä, ja se olikin maitokaupassa käymisen lisäksi ainoa järkevä asia, jonka tein tänään. Oikeesti, ihan käsittämätöntä miten voi olla koko päivän tekemättä yhtään mitään. Paistoin aamupalaksi(yhdistetty aamupala ja lounas pikemminkin) pitsaa kun se tuli vähimmällä vaivalla. Sitten istuinkin koneen ääressä pari tuntia ja pelasin jotain tyhmää peliä netissä. Ja taas syötiin kun Anja laitto nakkikastiketta ja minä laiskana tottakai rääppimään toisten keitoksia...

Sitten seurasi päivän kohokohta kun lähdin ulos Felleristä (no kidding!!) ja kävin ostaan Migroksesta maitoo. Oikein Slim linea.

Ja taas istuttiin koneen ääressä muutama tunti ja jatkettiin sen saman typerän pelin pelaamista. Yritin epätoivosesti jutella ihmisten kaa mesessä, mutta nekin keskustelut oli niin tylsiä kun pohdin vain miten tylsää mulla on. Ja miten tylsää toisessakin päässä on. Skaba vaan pystyyn: kellä on tylsin elämä. Tuomari todennäköisesti kuolisi tylsyyteen.

Ja kun näyttöä oli tuijotettu tarpeeksi niin oli hyvä jatkaa iltaa telkkarin katsomisella. Ensin Lostin ekan kauden vika jakso (tahtoo loputkin, onneks Lauralla on ne) ja sitten CSI:ta kolmelta kanavalta. Joo, samaan aikaan tuli kaks Miamin jaksoo ja yks NY:n. Valinta oli vaikea, mutta päädyin New Yorkiin kun en ollu sitä Suomessa vielä nähny. Tai sen puoleen vielä missään muuallakaan.

Päätettiin kattoo huomenna lätkää. Tsekki-Suomi. On siis jotain mitä odottaa.

Niin enkä minä sitten saanut tätäkään laitettua nettiin saman päivän aikana kun netti ei enää halunnut tehdä yhteistyötä kanssani. Mutta nyt uusi päivä, uudet kujeet.

Party on! part 2: kuvien kera

Vappupiknikseurueemme (tai osa siitä) yliopiston edessä.

Penny ja majesteetillinen poseeraus Anjan "valtaistuimella".

Anja sai kunnian esittää Mantaa.

Hausfestissa oli paljon porukkaa ja lämpötila sen mukainen...

Meidän kerroksen naisväkeä bileisiin lähdössä: Patrycja, minä, Yana ja Sophie.

Yömättöä hausfestin jälkeen. Munakasta, josta tuli jotain suomalaiselle risotolle maistuvaa. Anja, Laura ja Willem yöpalalla.

Mika ja minttuviina. Yannis ja Anja kurkkii taustalta.

Suomalaista menoa: Martin KYn haalareissa, Anja, minä sekä Pascal Boomin haalareissa.

Party on!

Kulunutta viikkoa voi kuvata varsin hyvin yhdellä sanalla: bileet. Ja niistä toipuminen.

Tiistaina räjähti Suomi-bileiden merkeissä. The finnish army järkkäsi Suomi-henkiset bileet, tarjoiluna lihapullia, ruskeeta kastiketta, perunamuusia sekä tietysti salmaria ja minttuviinaa. Lisäksi saatiin Aiesecilta Career daysin ylijäämäruuat, joten tarjolla oli lisäksi kasoittain croissantteja, sämpylöitä ja muuta naposteltavaa. Lisäksi laulatettiin muutamia (juoma)lauluja. Mutta joo hyvät bileet: paljon porukkaa, ruuat kelpas ja juomat myös! Erasmuksia oli paikalla kiitettävästi, kutsumattomia vieraita myös;) Niin ja olihan meillä kaikkien kummastelemat haalaritkin paikalla, kun Martin ja Pascal tulivat ne päällä bileisiin.

Keskiviikko kului meikäläisen osalta lähinnä nukkuessa, luennot jäivät väliin. Torstaina jatkettiin juhlimista Fellerin Hausfestissä. Ennen sitä meillä oli taas kerrosillallinen, joka oli samalla ikäänkuin etkot. Meidän miehet ahersivat alakerrassa järkkäilemässä bileitä, joten oltiin käytännössä tyttöporukalla syömässä. Mutta niin, oli mahtavat bileet, varmaan parhaat tähän mennessä! Tanssittiin tuntikausia (musasta viis)..! Pitkään aikaan en ollutkaan tanssinu, joten teki oikein hyvää!

Lauantaina oli Erasmus-Ausflug Montreuxiin. Aikataulut petti kun junaonnettomuus esti meidän junan lähdön. Niinpä päivä kului ensin odotellessa ja sitten juostessa paikasta toiseen, jotta päästiin takas aikatauluun.

Sunnuntaina juhlittiin vappua piknikillä yliopiston edessä. Oli kivat pirskeet! Aurinko paistoi, joten istuttiin koko päivä ulkona nurtsilla. Ja sen kyllä huomaa kasvojen väristä näin jälkeen päin.. Meitä oli joku 10-15 tyyppiä nauttimassa runsaista ruuista ja juomista, puolet koti-ikävää (pikemminkin vappuikävää) potevia suomalaisia ja loput ulkkarivahvistuksia. Mikalla oli läppäri mukana joten saatiin musaakin, serpentiinit koristuksina ja niin edespäin. Anja oli meidän Manta, askarreltiin valkolakki ja lakitettiin sit Anja:)
Mutta ei huono vappu ollenkaan! Illalla vielä syötiin Fellerissä raclettea, kun ei vatsa tullut makarooni-, peruna-, curry-, tonnikalasalattista, muffinseista, nakeista, papu-sienilaatikosta, mansikoista, raparperipiirakasta, maapähkinävoileivistä ja 20 pullosta skumppaa... The hungry finns again!