Wednesday, April 19, 2006

Tiramisu italiano

Ciao bella eli pääsiäisreissu Italiaan takana!

Minä, Inkku ja Anja matkattiin pääsiäisen viettoon Italiaan, ensin kahdeksi päiväksi (yöksi) Gardajärvelle Padengheen ja vielä kahdeksi Veronaan.

Matkan saldo: hyvää viiniä, maistuvaa ruokaa, suussasulavaa jäätelöä ja kipoittain tiramisua. Kuvia muistikorteilla yhteensä noin 400. Sää suosi ja nähtiin tosi kauniita paikkoja.

Yksi päivä vietettiin käytännössä Sirmionessa, jonne matkattiin Desenzanosta botskilla. Oli niin hienot maisemat ja hyvät jäätelöt... Veronassa shoppailtiin lauantaina, tosin ostokset jäi pieniksi: Guccit, Pradat ja Louis Vuittonit on opiskelijabudjetille hieman liian tyyriitä! Sunnuntai kului Veronan nähtävyyksiä kierrellessä. Julian parveke piti tottakai nähdä ja käytiin Arenalla sisällä. On muuten heti Colosseumin jälkeen suurin amfiteatteri!

Minä Milanossa! Puolen tunnin junan vaihdon aikana kerettiin räpsiä muutama kuva rautatieaseman ulkopuolella. Voimme siis sanoa käyneemme Milanossa.

Julian parveke Veronassa.


Anja ja Inkeri Veronassa. Taustalla näkyy roomalaisen teatterin rauniot sekä luostarin/kirkon muureja. Tuolta ylhäältä oli aika makeet näköalat kaupungin yli.

Katunäkymä Veronasta.

Meidän kantispaikka Padenghessa: espanjalaisravintola Olé.

Wednesday, April 12, 2006

Eräs viikko Bernissä

Edit: nyt myös pari kuvaa!

Vaihteen vuoksi on takana viikko, ettei käyty Bernin ulkopuolella. Tai itseasiassa, käytiinhän me yhtenä päivänä mutta siitä lisää myöhemmin...

Torstaina 6. päivä oli Erasmus-apero yliopistolla, mukana oli paitsi vaihtareita niin myös opettajia ja muuta koulun porukkaa. Aika lailla kuitenkin hengattin "omissa" porukoissa, syötiin snäksejä ja juotiin viiniä. Ja jälleen kerran suomalaisia syytettiin kaiken ruuan syömisestä ja viinipullojen nopeasta tyhjenemisestä. Etenkin viimeksi mainitusta. Että Stefan (erasmus-koordinaattori) sitten kehtaa.

Myös meidän sveitsiläiset tuttumme Martin (vaihdossa syksyllä kauppiksessa) ja Pascal (Tampereella puolestaan) oli aperossa kuokkimassa. He sitten kutsuivat erityisesti suomalaiset bileisiin/etkoille/jatkoille luokseen, ja me sekä muutama muu lähdettiin mielellään käymään. Vaikka valmisteluaikaa oli ehkä tunti, tämä kaksikko oli kerenny dekoilla kämpän Suomi-kamalla ja kirjottaa suomenkielisen tervetulokyltin! Me oltiin NIIN otettuja! Lisäksi M&P kokkas meille pastaa ja snäksejäkin oli tarjolla. Oltiin ihan fiiliksissä, Suomessa ei kukaan alkais kokkaan ex tempore kymmenelle hengelle! Ja nämä kaksi vielä harmittelli, että ei ollu enempää tarjottavaa... Suuntasimme vikalla bussilla keskustaan ja sitten jäätiin vielä Fellerissä seiskan keittiöön ´juomaan viiniä ja syömään salmiakkia (nam).

Aivan paras tervetuloa-kyltti ikinä.

Vieraanvaraiset isäntämme Pascal ja Martin.

Lauantaina oli taas kerran sangriabileet Tscharnessa. Tällä kertaa porukkaa oli vähemmän ku viimeks, muttei haitannu: tällä kertaa jo huomasi tuntevansa aika monen. Lähdettiin sillä fiiliksellä, ettei jakseta myöhään. Noh, Anja ja Inkku lähti kyllä puolen yön jälkeen, mutta mä ja Laura viivyttiin lopulta melkein kolmeen. Oli kivaa, juteltiin ihmisten kaa niitä näitä ja pidettiin silmät auki mehevien juorujen varalta... Mikäs sen hauskempaa kuin puida seuraavana aamuna, että kuka oli kenen kanssa ja niin edespäin... Kotimatka päättyi meidän osalta taiteellisesti Fellerin kopiohuoneessa. Taide on kivaa. Mutta siitä ei sen enempää.

Sitten saatiinkin taas lunta. Sää on ollu ihan älytön: lauantai oli tosi kaunis päivä, sunnuntain sato vettä ja maanantain lunta. Nyt on taas ollu silleen semi-lämmintä. Ja loppuviikon pitäis olla ihan ok.

Tämmöiset oli näkymät huoneeni ikkunasta... Kevät. Just joo.

Marcolla oli synttärit tiistaina, meidät (Inkku, Anja, mä) oli kutsuttu dinner-partyille: Marco kokkas pastaa - the original italian way of course. Paikalla oli myös Kate, Martin, Pascal ja pari muuta. Illan mittaan paikalla pyörähti kyllä enemmänki porukkaa. Safka oli mainiota, lisäksi oli jälkkärinä mansikkarahkaa ja Katen ostamia ("itsetehtyjä") pikkuleipiä.

Varsin tapahtumarikas viikko Bernissä siis takana. Luennoillakin on tullu käytyä ihan kiitettävästi, nyt on alkanu viimenenki kurssi. Ja ekaan tenttiinkään ei ole kuin 1,5 kuukautta - hui! Mutta niin, kävinhän mä yks päivä, itseasiassa eilen, Bernin ulkopuolella. Otettiin nimittäin väärä juna Mariuksen ja Konstantinin kanssa. Istuskeltiin rauhassa junassa ja yhtäkkiä joku huomasi, että Bümplitz Nord meni ohi. Noh, ei auttanu ko odottaa seuraavaa pysäkkiä. Kymmenisen minuuttia istuttiin ja oltiin Gümmenessä - Bernin naapurikunnassa... Ei muutako seuraava juna takas. Että kannatti lähtee luennolta kesken kaiken. Aiemmin oltas varmaan oltu kotona, jos oltais jääty loppuun asti. Mutta ei siinä mitään, Gümmenen asemalta oli varsin kauniit maisemat!

Paras on kuitenki vielä edessä. Lähdetään nimittäin Anjan ja Inkun kanssa huomenna Italiaan pääsiäisen viettoon! Ollaan kaksi yötä Gardajärvellä ja kaksi Veronassa. Siitä tulee niin siistiä! Löydettiin vielä tosi edullisesti majapaikka neljän tähden luksushotellista... Siellä sitten loikoillaan uima-altaalla drinksuja siemaillen... On nimittäin luvattu 20 astetta perjantaiksi!

Thursday, April 06, 2006

Kuvia

Jo kotiin lähtenyt der verrückte Mikko, Inkku, Neil Etelä-Afrikasta ja minä Pennyn ja Renen synttäribileissä Tscharnessa.


Rebeca Meksikosta, Kevin ja Kate Jenkeistä ja Laura.

Yks tärkeä Bernin nähtävyys eli Zytglogge. Ylempi näyttää sen tavanomaisen kellonajan, alempi astronominen kello kertoo mitä kello olisi juuri Bernissä, jos aikavyöhykkeitä ei olisi.


Näkymät yliopiston päärakennuksen edestä.


Anja ja James Titlisillä. Meidän hiihtoekspertit.


Bernin ehkä tunnetuin nähtävyys eli Bärengraben. Poloset kerjäävät aina ruokaa.

Captain's log: eilen satoi koko päivän lunta. Ei tää voi olla totta.

Tuesday, April 04, 2006

Lisää kuvia Alpeilta


Ja lisää kuvia Engelbergistä.

Minä ja Kate Mt. Titlisillä 3020 metrissä sekä evästauko Jochpassilla, Anja, Inkku, Laura ja Kate.

Maisemia

Tässäpä kuva Engelbergistä. Maisemat aika makeet!

Monday, April 03, 2006

Olen lasketellut Alpeilla!

Alpit on niin hienot. Oltiin sunnuntaina laskettelemassa (niin, jopa minä!) Engelbergissä, oli tosi makee reissu. Inkku, Anja ja Laura meni jo lauantaina, itse jäin tekeen sosiolingvistiikan tenttiä kotiin. Sunnuntaina mä, James ja Kate mentiin perässä. Onneksi mentiin!

Lähdettiin aamulla puoli kuudelta Bümplitzistä, kuudelta lähti juna Bernistä. Katella oli oma lauta mukana, minä ja James vuokrattiin kamat periltä. Ensin tunti Luzerniin, siellä junan vaihto ja taas tunti Engelbergiin. Oli muuten mielenkiintoinen junamatka, rata nousi välillä niin jyrkkään että tuntui et putoo penkiltä.

Kun oli saatu kamat vuokrattua, tavattiin tytöt ja suunnattiin ylös 3020 metriin Mt. Titlikselle. Maisemat oli NIIN upeet! Aivan mahtavaa. Jo vain sen takia olis kannattanu lähtee reissuun. Anja ja James jäi kokeneempina laskijoina ylös suksien kanssa, me loput suunnattiin suoraan alemmas 2200 metriin Jochpassille. Anja ja James pääsivät itseasiassa sinne meitä nopeammin - sukset vie nopeammin kuin hissit... Siellä sitten minäkin pääsin laskemisen makuun, ja niin vaan meikäläinen lasketteli Alpeilla! Ja ehjänä pääsin alas. Jopa kaksi punaista rinnettä. Tyylistä en sitten niin tiedä, mutta hälläkö väliä.

Yhden jälkeen keli alkoi olla alemmilla rinteillä jo aika huonossa kunnossa. Sen vaan huomaa, kun aurinko lämmittää ja lumi muuttuu vetisemmäksi ja rinteet vaikeiksi laskea. Kahden maissa mä, Inkku, Laura ja Kate suunnattiin alas ja pistettiin päivä pakettiin laskemisen suhteen. Viimeisen rinteen laskeminen kestikin sitten yli puoli tuntia, se oli sen verran jyrkkä että auraamalla alas... Mutta tultava oli, takas ei ollut paluuta. Yhden kuperkeikan ja monen kirosanan jälkeen sekin rinne oli laskettu ja viimeinen hissimatka alas oli edessä. Titliksellä on muuten maailman ensimmäinen pyörivä cable car! Sen kyydissä oli kiva katella maisemia, kun pääsi näkemään joka puolelle.

Lopulta suunnattiin vielä hetkeksi Apres-skihin Engelbergin "keskustaan". Mexicanburger ja olut maistuivat tosi hyvälle, nälkä oli jo aikamoinen. Anja ja James tulivatkin sitten jo pian perässä, ja pääsimme lähtemään väsyneinä ja onnellisina takaisin Berniä kohti viiden junalla.

Seuraavana aamuna kädet olivat kipeet, nenä tukossa ja olo muutenkin hieman nuutunut. Fiilikset kuitenkin hyvät- kannatti lähtee!