Laiva nimeltä Anna ja venäläisiä hittejä 80- ja 90-luvulta

Tämän syksyn teemabiisi on tosiaan sitten löytynyt. Boten Anna nousi ulkkarimöksällä kaikkien kestosuosikiksi.

Itse tosiaan pääsin tutustumaan biisiin vasta myöhemmin, kun olin Riikassa viime viikonlopun (sillon oli siis myös möksä). Oli rentouttava aivot narikkaan -loma! Silleen sopivasti shoppailua, nähtävyyksiä ja biletystä. Noilla oli Riikassa kunnon pohjoismainen yhteisö, harjottelijoita suurlähetystöistä ja muualta. Tapasin siinä samalla sitten kasan uusia ihmisiä.

Eka päivä Riikassa meni rahoja tuhlatessa. Ostin jotain ihan peruskamaa kansainvälisistä kauppaketjuista:) Muuten Riika onkin halpa kaupunki (näin helsinkiläiselle ainakin), eläminen on edullista, mutta vaatteet kyllä maksaa ihan sen minkä Suomessaki. Sitä siinä ihmeteltiinkin, että miten paikallisilla on varaa shoppailla, kun niiden palkkataso on kuitenki tosi alhanen.

Opin sitten uuden tavan vetää vodkashotteja (eli hyvin educational matka!!). ELi shotin päälle syödään suolakurkku, sellanen pieni cocktailkurkku, niin pysyy paremmin sisällä ja peittää pahaa makua. Ei huono idea ollenkaan, toimi oikein hyvin!

Musiikista puheen ollen, katottiin tuntikausia paikallista MTVtä. Venäläinen kasari/ysäripoppi on aika karmeeta. Tsigut on sellasii ylimeikattuja ja miehet laulaa hämäriä balladeja kitara kädessä. Oi voi. Raivostuttavinta oli kuitenki se, että tää musiikkikanava toimii sillä periaatteella, että soitetaan mitä katsojat eniten äänestää. Ja nehän äänestää näitä Boriksia ja Igoreita. Ei voi käsittää.

Over and out.

Ei oo heleppoo ulukkarin tuutorilla..

..huomaan ajattelevani, kun tajuan kirjottaneeni noin sata mailia kirjastokäynnistä, jonka jokainen vois itseasiassa oikein hyvin hoitaa ihan omin päin.

Mutta ei, me reippaat tutorit Laura ja Hanna yritetään kovasti järkätä yhteinen käynti HSEn kirjastolle, että saatais näille ulkomaaneläville kirjastokortit. Mikä on tosiaan yllättävän hankalaa. Ensinnäkin yritäpä sovittaa meidän kahden aikataulut yksiin. Mikä ei olis välttämätöntä, eihän meitä molempia välttis kirjastolla tarvita. Sitten koita kysyä porukalta, että koska heille kävis. Noh, sainhan mä pari vastausta: toinen on jo käyny ja toinen vaan pyytää ilmottamaan, koska mennään. Olipas siitä suuri hyöty. Mutta nyt on päivä ja aika sovittu. Se vaan on ihme, jos se yhdellekään ulkkarille sopii.

Mut oikeesti, on tää niin kivaa. Koululla näkee tuttuja kasvoja joka puolella, ruokalassa on aina varmasti joku, jonka kaas voi mennä syömään. Ja torstaina Tristanin synttäreillä huomasi jo oikeesti tuntevansa aika monta tyyppiä. Tai melkeen tuntevansa, 80 uuden ihmisen nimet ei vielä ihan ole muistissa...

Meillä on tosi hyvä ryhmä kasassa. Mursujaisissa oli kivaa, eikä sadekaan haitannu menoa. Kiitti vaan vielä kerran Krzysille siitä tabasco-shotista. Neverever again.

Huomenna meen ostaan lippuja Pietarin matkalle, joka on siis lokakuun ekana viikonloppuna. Ainakin tutoreita on kovasti lähdössä messiin, liekö kaikki vaihtarit sitten olisivat valitsemassa sen jälkimmäisen reissun. Mä vähän jännitän miten käy viisumin kanssa, kun en voi vielä luopua passista, sillä oon menossa käymään Maijalla Riikassa viikonloppuna. Ei siinä, saanhan mä iteki viisumin hommattua, mutta olis paljo helpompaa jos joku tekis sen mun puolesta. Sekin selvinnee huomenna.

Lg, the girl from Bümpliz