Vika viikko

Viimeinen viikko Bernissä oli aikamoista hulabaloota. Läksäreitä oli muutamat, futiksen mm-kisat saatiin päätökseen, sain epämääräisiä ihailijoita, Salla ja Edith oli kylässä ja niin edespäin. Ja vika ilta. That really was something.

Meidän perjantain (7.7.) bileet oli jälleen kerran menestys. Porukkaa taas vaan ilmesty jostain ja kutoskerroksen porukka päätti siirtää bileensä meille vitoseen, kun meillä oli yksinkertasesti vaan paremmat kekkerit. Suomi-klaani näytti jälleen kyntensä. Viimeistä kertaa. Grillailujen jälkeen jatkettiin vielä WTI:n bileisiin Länggasselle.

Laura ja Antti punkkas mun huoneessa yhden yön, kun Lauran piti luovuttaa huone jo perjantaina (heidän matka jatkui Italiaan lauantaiaamuna). Itsehän palasin kotiin vasta aamulla, 20 minuuttia ennen kuin Lauran herätyskello soi. Niin, pitihän sitä Mikkoa (tuli viikonloppureissulle Berliinistä) briiffata kuluneiden neljän kuukauden tapahtumista. Ja syödä pahaa pastaa (syvä anteeksipyyntö kokille, jonka nimeä en nyt juuri muista).

Lauantaina Portugali ja Saksa pelas pronssipelissä. Sabrinan tiimi siis lopulta peittosi Manuelin joukkueen. Tunnelma oli kuitenkin korkealla Latin partyissa Kornhauscafessa. Kuumaa ja kosteaa.

Salla ja Edith tuli Berniin maanantaina (ja niin myös juhannusreissulla hankittu sakkolappu). Kierreltiin Bernissä (perussetti: Münster, Bärengraben, Rosengarten..) ja niin edespäin. Tiistaina shoppailtiin, käytiin Stöckissä uimassa ja illalla lähdettiin syömään Neuchateliin. Kaunis kaupunki, kannatti käydä! Ihme, ettei meitä heitetty ravintolasta ulos - tyttöjä nauratti sen verran reippaasti. Tehtiin vielä illan päätteeksi kävelylenkki kaupungilla. Suuri kirkko pimeässä ja sopivan aavemaisessa valaistuksessa oli aika spooky...

Keskiviikkona suunnattiin ensin Luzerniin ja sieltä tehtiin Die Goldene Rundfahrt Mt. Pilatukselle. Niin sulkeutui ympyrä mun Sveitsin Ausflugien osalta: eka reissu suuntautui nelisen kuukautta sitten juuri Luzerniin. Oli haikeeta.

Torstaina taas hyppäsimme Cisalpino-junaan ja nokka kohti Milanoa. Älkää vaan kysykö millanen kaupunki se on: lähinnä näimme vain kauppoja. Ja Duomon. Pradat ja Guccit jätettiin tällä kertaa väliin - budjettirajoitteiden vuoksi parhaat ostokset tehtiin HenkkaMaukassa..suorastaan säälittävää (itsehän en tosin muuta ostanut kuin Sisleystä yhden paidan).

Torstai-iltana juhlittiin sitten kaksia läksäreitä. Sophie piti illalliskekkerit, jonne kerkesin juuri ja juuri poikkeamaan. Kiitos Patricjalle viestistä, muuten olis jääny vikat oman kerroksen bileet väliin. Salla ja Edith kuitenki kyllästyi suht nopaa (ehkä saksan kielen molotuksella ja musan puutteella oli osuutensa asiaan), joten jatkoimme matkaa Tscharneen Manuelin läksäreihin. Vaikka tytöt olikin ensin hieman vastahakoisesti lähtemässä kekkereihin, niin hyvinhän nuo tuolla viihtyi. Ehkä Davidilla oli jotain vaikutusta asiaan;)

Perjantaiaamuna herättiin sitten enemmän ja vähemmän reippaana siivoomaan huonetta. Urakka oli noin puolessatoista tunnissa ohi. Takuurahat, 200chf, sain käteen - sitten viemään tyttöjä Zürichiin lentokentälle.

Zürichin pyörähdyksen jälkeen alkoivat rahat poltella taskussa, joten ei kun shoppaamaan. Vika perjantaipäivä Bernissä kuluikin sitten kauppoja koluten, ja yhtä sun toistahan tuota mukaan tarttui. Sain kenkiä, laukun, vaatteita ja niin edespäin. Äkkiä oli takuurahat tuhlattu!

Illalla oli tarkotus mennä Gurtenfesteillle,mutta suunnitelmat muuttu yllättäen. Manuelin piti lähtee kotiin perjantaina, mutta myrskyn takia lento Müncheniin oli niin paljon myöhässä, että jatkoyhteys Lissaboniin oli jo menetetty. Niinpä Manuel palasi Berniin vielä yhdeksi yöksi. Sitten peruttiin festarit ja mentiin Tscharneen syömään (toista) läksäri-illallista. Mun lisäksi paikalla oli vielä Katelyn, Sabrina, Anouck, Teresa hetken aikaa, David, Yoshiko, Wu Gang ja tottakai Manuel. Vietettiin sitten ihan leppoisa ilta.

Oma viimenen iltani päättyi hieman erikoisesti. Kun lähdettiin joskus kolmen maissa yöllä lopulta Tscharnesta Anouckin ja Davidin kanssa pois, niin viimeksimainittu ehdotti, että lähdetään joelle. Noh, sitten lähdettiin metsään. Ja sieltä ei heti tultukaan pois. Oppaamme David hoki koko ajan, että vielä kolme minuuttia ja sitten kääntyy oikealle, sitten ollaan joella. Tätä jatkui parisen tuntia, ja siinä vaiheessa Davidkin joutui tunnustamaan, ettei hällä ole mitään aavistusta, missä me oltiin. Lopulta päädyttiin ihmisten ilmoille, vaikkei tiedetykään, ollaanko enää edes Bernissä. Viimein selvisi, että oltiin Halenbrücken lähettyvillä. Eli siis jossain Unisportin takana... Onneksi saatiin taksi. Niin sitten oltiin kotona Fellerissä joskus kuuden aikoihin. Ei siinä mitään, kaunis auringonnousu... Mutta saa kyllä olla vika kerta, kun Davidin kanssa lähden joelle!

Lauantai kuluikin sitten viimeisiä pakkaillessa ja nukkuessa. Kello tuli nopeesti neljä, ja oli hetki lähtee kohti Zürichiä. Anouck, Sabrina ja David oli saattelemassa mua ja Manuelia junalle, Manuel meni junalla Bernin keskustaan ja siitä taksilla Belpin lentokentälle. Itse otin keskustasta junan Zürichiin, suoraan lentokentälle.

Vaihto oli aikalailla ohi.