Ohi on. Neljä kuukautta vierähti siivillä, ja nyt olen ehtinyt olla koti-Suomessakin jo puolitoista kuukautta. On ollu hieman ikävä monia asioita, eritoten kaikkia ihania ihmisiä, joihin tutustuin. Onneksi on meset ja mailit ja muut.
Viime viikonloppuna oli Suomi-klaanin + Sveitsiä edustaneen Elianan reunion Inkun mökillä (voi vaatimattomia, ennemmin se muistutti kartanoa!) Sumiaisissa. Oli kyllä paras viikonloppu Suomeen paluun jälkeen! Kiitos kaunis kaikille mukana olleille!
Sunnuntaina muutin sitten samalla takasin Helsinkiin. Hieman tuli samantapainen olo, kuin oli Bernistä lähtiessä. Jotenki tuli sellanen fiilis, kuin vaihto olis loppunut uudestaan; varmaan johtui siitä, että viikonloppu oli vietetty Bernistä tuttujen ihmisten kanssa, ja että taas vaihdoin maisemia. Oli sitten hitusen omituista ja haikeeta tulla takas himaan. Etenkin kun oli niin hiljasta, sai olla ihan itekseen.
Vaikka viime kevättä en saa millään takaisin, niin Erasmus-elämä jatkuu ulkkaritutoroinnin merkeissä. Sainkin siis idean muuttaa tämän bloginpoikasen näkökulman vaihtariudesta tutoriuteen (ja Mikael Agricola kääntyy haudassaan..siinä meni suomen kieli uusiksi..).
Seuraa siis ensi kevääseen saakka meikäläisen ihmeellisiä seikkailuja vaihtareita kaitsemassa!
Eka käytännön ulkkaritutorikokemus on jo saatu. Kävin tänään hakemassa lentokentältä kanadalaisen Blaisen. Mä oon aina miettiny, miltä tuntuu seistä nimikyltin kanssa vastassa lentokentällä. Nyt tiedän. Fiilikset on aika hämmentävät, kun ei ole mitään havaintoa siitä, minkä näkönen tyyppi pitäisi löytää. Hyvä kun tietää, etsiikö miestä vai naista.
Mutta Blaise löytyi, ja saatiin hänelle hankittua vielä yösijakin. Vaihtarit nimittäin pääsee asuntoihinsa vasta 1.9., sitä ennen he ovat omillaan. Stadion Hostellista löytyi peti yhdeksi yöksi, huomenna pitänee etsiä uusi katto pään päälle, jos ei peruutuspaikkaa löydy.
Nooh, nythän on vielä ihan hyvät ilmat ja Kaivarin nurmikot pehmeät...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment