Mitä saadaan kun laitetaan tyttölapsi ballerinoissa, tunikassa ja kynä kädessä toljottamaan muutaman tonnin painoista maatalouskonetta pellon laitaan? Epävarmuutta peittävän kikattelun lisäksi itseasiassa aika hyvä lehtijuttu. Toivottavasti.
Suuntasin siis päätoimittajan kehotuksesta Köyhänperälle tekemään juttua Koneurakointi Niskakoskesta. Se ei ollut enää mikään yllätys, että käsky kävi Niemen Mikon tiluksille (kyseinen herra on ollut eri lehdissä aika tiuhaan tässä viime aikoina), jonne urakoitsijat olivat menossa tekemään peltotöitä alihankintana. Varsinaista haastateltavaa odoteltiin Niemien olohuoneessa, missä vaihdettiin muutama sana kylvöistä ja niiden myöhästymisestä. Tätä on small talk maalla.
Lopulta pihaan kurvasi traktori karhi perässä, ja vihdoin viimein tajusin, ketä olin menossa jututtamaan - siis Niskakosken Tomi, "Tomista ja Timosta" tietenkin (reisjärviset tietää;). Tomi on mua paria vuotta nuorempi, ja voooooi kauhia, joko sekin on noin iso..
Mutta siihen se mun tietämys sitten jäikin. Täyshydrauliikat, toiset latarivit ja tasausvaikutukset - olo oli kuin kaupunkilaistytöllä, joka on isketty viikoksi maatalousoppilaitokseen. Hieman fiilistä nosti kuitenkin se, että tiesin sentään osakeyhtiön perustamisesta ja sijoittamisesta vähän enemmän kuin paikalla olleet maajussit. Tai ainakin esitin tietäväni.
Mä olin kuitenkin myyty. Jos isä komentaa mut karhitsemaan Hikihelmeen sitä 40 hehtaarin plänttiä, niin tiedän kyllä mitä teen. Soitan Niskakoskille, että tulkaahan urakoimaan. Kyllä alihankinta kannattaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment