Roadtrip Bern-Ticino-Como 24.-28.5.

Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä, ajetaan hiljempaa...

No ainakin hiljempaa ajettiin useampaan otteeseen. Eli keskiviikkona käänsimme viiden naisen iskuryhmällä (kuskit mä ja Inkku, Laura, Anja ja Katelyn) auton nokan kohti Italiaa. Sateinen Bern alkoi kyllästyttää, joten aurinkoa lähdettiin etsimään. Auton vuokraamiseen päädyttiin, koska junalla matkustaminen ei sekään ole ihan halpaa ja autolla ajellessa näkee paljon enemmän kuin junamatkalla. Niin, eikä majapaikkaamme Pellio Intelviin olisi junalla päässytkään...

Tosiaan, huomattiin sitten yllätykseksemme että kyseinen kylähän sijaitsee vuorella. Siinä sitten kurruutettiin paikallisten hurjastelijoiden keskellä (lue: madeltiin edellä tien tukkona) ylösalas vuoren rinnettä muutaman kerran päivässä. Meitsi voitti kuskien välisen skaban siitä, kumpi saa peräänsä pidemmän jonon: voitto irtosi 11 pirssillä 8 vastaan.

Keskiviikko hujahti ohi autossa istuskellessa. Bernistä lähdettiin kolmen maissa ja perillä La Seconda Casa -B&B:ssä oltiin puoli kymmenen aikoihin hämärän jo laskeutuessa. Matkaa hidasti kolmen kilometrin ruuhka Gotthardin tunnelilla (mikä oli loppujen lopuksi vasta alkusoittoa), mutkikkaat vuoristotiet ja se huomaamatta jäänyt seikka, että via Lanfranconi löytyy kahdesta eri kylästä... Että kiitos vaan ViaMichelinille kullanarvoisista ohjeista... Perille kuitenkin päästiin, illalla vielä syötiin vielä oikein maittavat pitsat! Ehkä best ever.

Torstaina ajeltiin Comoon katselemaan nähtävyyksiä ja muuten vain kiertelemään kaupunkia. Parkkihalli löytyi pienen saitsarikierroksen jälkeen, sitten ei kun etsimään vanhankaupungin muureja. Karttakin saatiin ostettua: epätoivoiset yritykset löytää italiankielistä vastinetta kartalle päättyivät lopulta siihen, että huomasimme kioskimyyjän puhuvan sujuvaa englantia. Siinä varmaan miekkosta nauratti, kun me englanniksi mietittiin että mikähän on kartta italiaksi.

Päivä Comossa vietettiin lähinnä syöden ja kävellen ympäriinsä. Jälleen on kasa kuvia järvestä, vuorista ja rakennuksista. Syömässä/juomassa käytiin varmaan neljä kertaa...ja jätskit päälle, tottakai! Illalliselle mentiin panimolle, jota Marco oli meille suositellut. Eikä huono vinkki ollenkaan: ruoka oli niin hyvää! Meikäläiseltä jäi paikallisen oluen maistaminen väliin, sillä kuskin nakki napsahti sopivasti juuri sille illalle. Niin ja saatiinhan me hieman ekstrahuomiota, meillä oli varmaan kymmenen tarjoilijaa illan aikana. Liekkö syynä se, ettei kukaan halunnut palvella meidän omituista italiankielentaidotonta, meluisaa tiimiämme. Tai sitten se, että neljäviidesosaa oli vaaleita neitokaisia..

Perjantai oli naisporukan unelmapäivä: shoppailureissu FoxTowniin Mendrisioon! Reitti takaisin Sveitsin puolelle oli 18% jyrkkää laskua alas vuorelta (suuri kiitos EuropCarille hyvästä autosta), joten kieli keskellä suuta edettiin. Mutta sielläpä sitten vierähti koko päivä. Liikkeet nyt olivat joko liian kalliita outlet-hinnoista huolimatta tai sitten tarjolla oli pelkkiä rättejä. Kuitenki rahaa paloi taas kerran ihan tarpeeksi. Ostin yllätysyllätys käsilaukun. Jonka ilmiselvästi tarvitsen.. niitähän mulla ei vielä ole. Sekä Valentinon lompakon ja Puman fleecetakin.

Illalla lähdettiin B&Bn henkilökunnan suosituksesta etsimään ruokaa Lennosta (kylä Comon rannalla). Lido di Lenno löytyi helposti, ja sallittu pysäköintipaikkakin lopulta. Ruoka oli ihanaa: söin mahtavan pihvin ja jälkkäriksi vedettiin Niin Hyvää suklaamoussea!! Ravintolassa oli parit juhlat meneillään: toinen seurue oli kahden morsiamen yhteinen polttariporukka (tms) ja viereinen porukka juhli 40-vuotissynttäreitä. Mekin saimme osamme juhlahumusta, kun synttärisankari lahjoitti meille yhteiseksi ruusun (uuna roosa per tuutti..). Ja näkihän Inkku sen morsiamien iloksi värvätyn stripparinkin, joka meiltä muilta valitettavasti jäi näkemättä... Ruuan jälkeen jäätiin vielä istumaan hetkeksi rannalle beachbarin puolelle ihailemaan maisemia ja juomaan drinksuja. Ihme systeemi näillä, ensin pitää ostaa juomapoletit, joita vastaan baarimikko tekee juomat. Nooh, meille se kyllä passasi hyvin, sillä baarimikko meni niin sekaisin meidän tilauksesta, että unohti ottaa poletit Lauralta. Niinpä saatiin sitten toiset juomat samaan hintaan!

Lauantaina lähdettiin laivalla Argengosta Bellagioon. Pilvinen aamupäivä muuttui yhtäkkiä helteiseksi auringonpaisteeksi - sehän meille kävi vallan mainiosti. Ennen paluumatkaa ostettiin vielä juustoja, oliiveja ja viiniä. Pidettiin sitten B&Bn terassilla pieni piknik ennen illallista. Lauantaina myös Katri + kaverit Martina ja Teemu tulivat yöpymään LaSeconda Casaan. Istuttiin sitten yhdessä iltaa - jälleen kerran Lido di Lennossa. Minä (kuskina jälleen), Anja, Laura ja Katelyn jäätiin pidemmäksi aikaa baariin bilettämään. Eli kutakuinkin loppuun saakka. Hauskaa oli, tavattiin kaikkia ihmetyyppejä (including Stefan Ackermann -kopio..iu..), tanssittiin ja niin edespäin. Ja Katelyn oppi sanomaan Reisjärvi. Ihan helmi reissu.

Sunnuntaina sitten ajeltiin takaisin Berniin. Ensin Luganoon, jossa epätoivoinen yritys ottaa aurinkoa. Sitäpä ei juuri pilvien takaa näkynyt - ennen kuin lähdimme rannalta pois. Käytiin sitten vielä pyörähtämässä Luganon keskustassa. Lounas Manorissa (niin hyvää pastaa ja hedelmiä jälkkäriks) sekä maailman monimutkaisin prosessi ostaa postimerkkejä. On se vaikeeta. Niin tuo postimerkkien ostaminen tosiaan alkoi jo lauantaina Bellagiossa. Kaksi päivää kesti siis löytää postimerkkejä.

Paluumatkalla oli tarkoitus kiertää Gotthardin tunnelin ruuhka ajamalla vuorten yli ja solien läpi. Ja mitä vielä. Kiitos meille liian monimutkaisten ja epämääräisten ohjeiden emme osanneet kääntyä motarilta pois ajoissa, joten jumissa oltiin. Ja kauan. Ensin 15 kilometriä ruuhkassa istumista ennen Gotthardin tunnelia (kesti varmaan noin 2,5 tuntia) ja sitten vielä ehkä vajaan tunnin verran lisää myöhemmin. Ja mieletön vesisade. Että matka jatkui jatkui vaan 7 tunnin ajan.

Päällimmäisenä reissusta on siis mielessä ruuhkat: lisäksi seistiin jonossa Italian pikkuteillä pariin otteeseen, kun jotkut neropäät olivat menneet kolaroimaan. Eikä Italiassa tietenkään tunneta käsitteitä liikenteenohjaus ja nopea toiminta.

Kuitenkin ollaan ehjinä takaisin sateisessa ja koleassa Bernissä. Nyt sitten vaan odotellaan ylinopeussakkoja tai vastaavia muutama viikko. Toivottavasti ei saada pikavoittoja, mutta you never know. Ja eihän sitä tiedä, jos joku on laittanut muistiin ne sata liikennesääntöä, joita rikottiin reissun aikana. Minkäs teet, ei sitä aina huomaa kaikkia mitättömiä liikennemerkkejä, kuten vaikkapa moottoriliikenne kielletty, tai hoksaa olevansa vastaantulijan kaistalla.